Kamala paikka!
Perillä ollaan. Käytiin yöpymässä Kööpenhaminassa ja Reykjavíkiin ehdittiin torstai-iltapäiväksi. Asunto saatiin ja kaupassakin käytiin.
Iltayhdeksän aikaan keskiviikkona Tampereelta lähtenyt kone oli Kastrupin lentokentällä aikas myöhään. Bussilla matkustimme ostoskeskus Bella Centerin tykönä majailevaan matkustajakoti Danhostel Amageriin, jonka huoneessa meillä ei ollutkaan suihkua, kuten Elina kuvitteli minun varanneen. Aamiaisella oli niin kitkerää jogurttia että! Onneksi on sokeri keksitty. Isäni sanoi aikanaan että tanskalaiset ne osaa ottaa elämän oikealla tavalla rennosti; minä en jotenkin pidä koko paikasta. Syitä on monia:
- Tanskan kieli on kamalaa mongerrusta. Monet ovat kyllä tätä mieltä, mutta minä sentään tiedän kielistä jotakin ja ihailen muiden mielestä niin hirveää venäjän ääntämystä.
- Siellä ei ole mäkiä ja se on muutenkin niin pieni maa ettei siellä voi kunnolla leikkiä piilosta.
- Minulla on jo tarpeeksi yhtymäkohtia Pohjoismaissa. Tukholmassa kävin syntymässä ja Oslossa katsomassa Elinaa tämän kielikurssilla ja Visbyssä häämatkalla ja Ahvenanmaalla Elinan kesätöiden perässä ja nyt Islannissa opiskelemassa. Kaikki mainitut paikat ovat syvästi jääneet mieleen – erityisesti Visby, jota olen viime ajat kaiholla muistellut – mutta ei Kööpenhamina, jossa sukuineni kerran piipahdin myös.
Onneksi päästiin jo Tanskasta. Viestin otsikko kertoo juuri siitä eikä ollenkaan Islannista.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 08:12. 
Vastineita: 0
Kirjoita vastine!