”Maailman parhaat miehet ovat kokkeja”
Mielenkiintoiseksi, sukupuolieroja ja naisen roolia keittiössä kyseenalaistavaksi tarkoitetusta huomiosta, että kuuluisat huippukokit harvoin ovat naissukupuolta, tulikin äidin suussa kerran eräs otsikoitu sammakko. (Kyllä, tuo on järkevä lause.) Sääntöä vahvistavan poikkeuksen sain kokea viime viikolla.
Meillä oli jonakin päivänä ruokana jotakin tomaattipapupataa. (Sitä meillä on aika usein, mutta se on paljon parempaa kuin miltä nimi antaa ymmärtää.) Siitä sain päähänpinttymän, että seuraavaksi ruoaksi on pakko saada stroganoffia. Pakko, kun se on niin hyvää. Meillä ei ollut mitään käsitystä miten stroganoffia tehdään, ja oma arvioni sen tuotesisällöstä sai Elinan entistä enemmän tolalleen, hän kun oli käsittänyt stroganoffilla jotain ihan muuta. Tomaattista makkarakermakastiketta kuitenkin vänkäsin, ja ostimme kuin ostimmekin sitten ainekset siihen.
Jännittyneinä ryhdyimme ruoanlaittoon. Työnjako oli tavallinen: Jaakko pilkkoi sipulit ja soijanakot (makkaraa nähkääs emme syö, ainakaan molemmat) ja Elina keitti. Oman osuuteni suoritettuani ryhdyin kait surffailemaan tai hoitamaan jotakin muita tärkeitä asioita, joten vasta kutsuhuudon soidessa ja perunat kuorittuani pääsin näkemään mitä olimmekaan – tai siis Elina oli – saanut aikaan. Järkytykseni oli suuri.
Soosi oli juuri sellaista kuin piti. Juuri oikean oranssia ja makuista ja tuntuista! (Se on ruoassa oleellista myös.) Nakot ja Karhujen tuoma säilykeliha korvasivat ainoan oikean HK:n Sinisen varsin oivasti. Maku suorastaan imeytyi perunoihin, joita meillä ei ole kai kertaakaan täällä vielä sellaisenaan syöty. Ja kaikki tämä syntyi yhdestä pienestä näkömuistikuvasta – vieläpä minun, jonka muistin laatu kyllä tiedetään. Se oli hienoin ruokailuelämys aikoihin tai jopa konsanaan.
Kulinaristilukijan ja Elinan suureksi helpotukseksi muistimme myöhemmin, että kyseisen ruokalajin nimi on gulassi eikä stroganoff. Himputtiako tuollaisia voi muistaa… soosia mitä soosia. Unkarilaiseksi sen kuitenkin tiesin tai siis maistoin.
Kiitos ihana vaimo! Syitä mennä naimisiin kartoittavalla listallani suvereeniutesi keittiössä on sijalla 14.
Ai että tulee nälkä kun kirjoittaa tällaista. Fazerilla oli joskus sellainen mainos että ”Ajattele Sinistä.” Tuo lause soi nyt päässäni, mutta mielessäni ei ole suklaa. ”Makkaraa…” Ai kamala, pakko mennä syömään. Lammaskeittoa olisi Tergujeffin gurmeeravintolassa tarjolla tänään.
Ai hiivatti, nyt alkoi tehdä mieli suklaata…
Kirjoitti Jaakko XIV kello 17:37. 
Vastineita: 1
Voi teitä Jamie Olivereita, alastomia kokkeja. (Teille jotka haudotte hattunne alla syytöksiä sovinismista: Jamie voi olla sekä tytön että pojan nimi. Ni! Ettäs tiedätte!)
Jottei tästä päämäärättömästä kirjoituksestani jäisi itselleni huono maku suuhun, taidanpa lähteä syömään. Ei kannata ahmia liikaa blogikirjoituksia kerralla. Työnnän lusikkani opiskelijaravintolan soppaan, näin. Nam. Onpas hyvää.
torstaina, joulukuuta 01, 2005
Kirjoita vastine!