Ultima Thule +354

Kun on alkuun päästy

… niin antaa mennä vaan. Ei tippa tapa, ja sateeseen ei huku. Joo-o, märkää täällä on. Tarkennettakoon, että ilmassa, ei päässä; maassakin, vaan ei jaloissa.

Ihanaa olla kotona. Kurssitkin alkavat olla jo käynnissä. Tulin juuri kvantti-kakkosen ekalta luennolta, jossa jo nyt oli paljon kivempaa kun syksyn kursseilla. Kielitaidon perusteella proffaa voisi luulla amerikkalaiseksi. Hän ajoi läpi sopimuksen, että seuraava jolla soi puhelin tunnilla tuo kaikille kakkua; tekstiviestistä ropisee keksejä.

Kirjojen ostelua pitäisi taas harkita. Löysin meidän kirjastosta lukusalikappaleita yhteen kurssiin, mutta toiseen tarvitsisin opusta jo viikonlopuksi eikä lainakappaleita näy. Täällä kun ei vielä olla ajauduttu elektroniseen varausjärjestelmään. Elina osti yhden kirjan 2500 kruunulla, fysiikan opusten lähtöhinta on 6000. Reilua.

No. Oriveden juorut on nyt vaihdettu, Anna kun poikkesi jo maanantaina. Tiistai-ilta meni taas kuorossa Fauré Requiemin kanssa, ja keskiviikkona oli bänditapaaminen kahvikapakassa. Muutamasta paikasta sovimme käydä kysymässä josko esiintymään pääsisi – ennen maaliskuista rock-festivaalia. Viikon musiikkianti jatkuu hetken kuluttua kuoron Vaasan-keikan suunnittelulla, jonne olen menossa.

Miellyttävää on myös palata normaaliin ruokarytmiin. (Unirytmeistä en puhu, sillä viime yö meni koodatessa.) Ai että maistuvat linssiwokit ja savulohi kaiken sen kinkun jälkeen. Äh, ei siitä sen enempää, ettei tule nälkä.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 16:27.