Ultima Thule +354

Jæja, svona eru dagar okkur

Ähh. Tänään ja eilen jotakuinkin kaikki on mennyt pieleen. Ei niin että oikeastaan edes harmittaisi, selvästikin tässä on nyt joku juttu meneillään kun kohtalo meitä näin vainoaa.

Se siis alkoi eilen. Läksimme kahdeksaksi kouluun tietäen että päivästä tulisi erityisen pitkä. Olimme siksi sopineet yhteisestä keitosta jommassakummassa kampuksen lounasravintoloista. Olin juuri kirjoittamassa Viking Linen Norjan toimistolle (Norjan toimistolle?) pyytäekseni ryhmäalennusta kuoromatkaamme varten, kun Elina lähetti viestin että syödään siellä insinöörirakennuksessa ja heti paikalla. Tärkeää asiaa en voinut jättää kesken joten viivästyin hetkosen. Elinan soppa oli tietysti jo puolessavälissä ja ruoka-aikaakin unohdetun luennon vuoksi vain kymmenen minuuttia jäljellä (1), joten päätin jättää väliin ja käydä myöhemmin hakemassa opiskelijakahvilasta pitsaa. No, tietenkään siellä ei ollut mitään pitsaa (2), josta syystä tyydyin kolmioleipään ja sihijuomaan, jota sitäkään ei ollut sokerittomana. (Olen vihdoin hyväksynyt että vähäsokerisia, -rasvaisia ja -suolaisia ruokia voi syödä, etenkin jos haluaa pysyä mitoissaan.)

Iltapäivemmäksi olimme suunnitelleet kuuntelemaan uusille vaihto-opiskelijoille tarkoitettua luentoa aiheesta ”keitä nuo islantilaiset oikeastaan ovat”. Luennoitsijan – tai 50-henkisen ulkomaalaisväestön edessä juttelemaan alkaneen britin, Islantiin 27:ksi vuodeksi käymään tulleen paikallisen folkloristiikan laitoksen johtajan – huomioista olimme keskenämme hieman eri mieltä, eikä kunnon riita ollut kovin kaukana (4). Kuoron matkatoimikunnan kokousta sovitussa kahvilassa odotellessamme ja kaakaota ryystäessämme katselimme tietokoneen taustakuvaksi valittua krusifiksinmuotoista vauvaa ja piristyimme. Aiemmin alkaneet ja aina islanninkieliseen ilmoitukseen ”tämä numero ei ole käytössä” keskeytyneet yritykseni (3) soittaa Blue1:n varauspalveluun varmistaakseni mahtuuko 30-henkinen kuoromme varmasti Vaasa–Tukholma-koneeseen pääsivät puusta pidemmälle saatuani vihdoin yhteyden tätiin, joka kertoi että varaukset täytyykin tehdä eri numeroon. Tieto ei siis ehtinytkään kokoukseen (5) josta hetken perästä soittivatkin ja varmistivat olemmeko tulossa. Olimme tietysti valinneet väärän kahvilan (6).

Kotiin päästyämme alkoi lonkkasärky (7). Mieleni olisi tehnyt syödä jäätelöä ja katsella Elinan kirjastosta tuomaa norjalaista elokuvaa, jonka on jo kohta neljä vuotta halunnut minun näkevän. Rupesin kuitenkin siivoamaan, sillä emme jaksaneet poiketa kaupassa (8). Illalla katsomamme kolme jaksoa He-Mania auttoivat ahdinkoon vaan eivät jalkasärkyyn.

Sain kuitenkin nukuttua ja herättyäkin ajallaan. Läksin islannintunnille mutta huomasin heti että jätin kansion kotiin (10) aioittuani lukea sitä aamiaisella. Liityin siis ystävällisten munkkien joukkoon. Välipalaksi sain katkarapuleivän, mutta en tohtinut ottaa toista (11). Folkloristin näkemys, että islantia puhuessaan saattaa lauseen lopussa olla kyse ihan eri asiassa kun oli tarkoitus, kävi toteen aikoessani kysyä voisinko lukea valinnaiseksi kirjaksi virsiä: Elinan kirjastosta löytämästä ja itselleni haaveilemasta virsikirjasta ei nyt olekaan apua, sillä lupasin kirjoittaa esseen pääsiäispsalmeista (12).

Matkalla algebran luennolle tajusin että eiliseltä jäi väliin myös Pohjola-Nordenin nuorten tanskalainen elokuvailta (9), johon tuskin olisimme ehtineetkään. Luennoitsijan tauotessa hetkeksi kirjoittamasta höpistäkseen jostakin itsestäänselvyydestä (?) tarkistin sähköpostit ja huomasin että kvantti-kakkosen luento olikin siirretty alkaneeksi juuri siihen hetkeen (13). Vaikka olisinkin mieluummin lähtenyt, en viitsinyt kiireessä ruveta etsimään outoa rakennusta. Lähetin kanssaopiskelijalle viestin että en pääse ”eteenpäin siirretylle” luennolle tänään ja että lähetän kasvotusten palautettavaksi suunnittelemani harjoitukset sähköpostissa. Vaan tietenkin Internet oli sen verran tukossa, että lähetys viivästyi kaksi tuntia (14).

Luennon jälkeen talsin ylös kirjastoon ja söin evääni, mutta nälkä jäi. Hetken mietin jo lähteä sittenkin kotiin syömään ennen iltaisia kuoroharjoituksia, kun kerran aikaa olisi ollut odotettua enemmän, mutta päätin jättää rasittamatta lonkkaani. Tapasin sattumalta kurssitoverini ja sain kopiot menettämistäni luennoista, mutta hetken aikaa poissa ollessani tietokone jämähti (15) ja hyvin alkanut kirjoitus viime päivien vastoinkäymisistä täytyi alkaa uudelleen. Kuitenkin mielessäni velloi tunne, että monta hyvää kohtalon ironiaa oli jäänyt muistamatta (16). Tutustuin sentään Mathematica Scandinavica -julkaisuun, johon päätin ensimmäiset matematiikan tutkimukseni lähettää.

Huh. Loppu. Kuka tuollaista jaksaa lukea? Mutta eipähän tarvitse taas viikkoon kirjoittaa.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 15:23.