Ultima Thule +354

Sininen Laguuni

Henkeäsalpaava patikointimme Þingvellirin kansallispuistossa sai vieläkin henkeäsalpaavamman jatkon, kun lähdimme illan hämärtyessä ajamaan kartan mukaan suorinta reittiä kohti kuuluisaa Sinistä Laguunia. Tästä johdannosta voi jo päätellä, että matka ei sujunut kommelluksitta. Mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. Karttamme tosin oli todella huono ja tienviitat reitillämme vielä huonommat. Oikean reitin löysimme kuitenkin hapuillen, mutta tie ei ollut aivan sitä mitä odotimme. Yhden henkilöauton levyistä kuoppaista soratietä huristelimme sitten kiertäen loputtomiin jatkuvia vuoria. Me takapenkin naiset jo ajattelimme, ettei tie johda lainkaan takaisin sivistyksen pariin. Aikaa kului niin paljon, että lopuksi piti vähän kiirehtiä, jotta meille jäisi riittävästi aikaa lekotella laguunissa. Pysyimme kuitenkin hyvin tiellä, kiitos siitä kuskillemme Jaakolle.

Kauan odottamamme Sininen Laguuni ei jättänyt kylmäksi. Tarkoitan kirjaimellisesti. Valtava allas oli höyrysi niin, että paikan näki kilometrien päästä. Vesi oli paikoin meidän naisten herkälle iholle liiankin kuumaa, joten välilä oli pakko nousta altaan reunalle vilvoittelemaan. Ihmettelin, miksi laguunin vesi oli vaalean sinistä tai paremminkin melkein valkoista. Näkyvyys vedessä oli noin 20 cm. Myöhemmin meille selvisi, että veteen oli sekoitettu valkoista savea ja erinäisiä mineraaleja. Terveysvaikutteisen uinnin jälkeen olisimme uusia ihmisiä. Tuota ihmesavea oli tarjolla myös altaan reunalla olevissa puulaatikoissa, joista turistit kahmivat sitä käyttääkseen sitä kasvojensa puhdistamiseen ja hoitamiseen. Me seurasimme esimerkkiä ja naamioiduimme valkoisella savella. Joidenkin kasvot alkoivat ikävästi kirvellä, toiset tunsivat mönjän terapeuttisen vaikutuksen välittömästi. Uinnin jälkeen iho tuntui pehmeältä, mutta hiukset tahmeilta ja takkuisilta, kuten meriveden jäljiltä yleensäkin. Laguunin vesi tulee merestä ja kuumista lähteistä.

Tunnelma oli laguunilla ilta-aikaan lähes aavemainen. Alue oli valaistu todella huonosti, ja vedestä nousi sakeaa höyryä. Liikkumista vaikeutti myös pohjan epätasaisuus ja aiemmin mainitsemani paikoittain liian kuumaksi noussut veden lämpötila. Erityisiä aktiviteetteja laguunilla ei ollut, vain hierova vesiputous, höyryhuone ja oikea sauna (!). Kokonaisuudessa kokemus oli rentouttava ja ainutlaatuinen. Missään muualla ei varmasti pääse kokemaan mitään vastaavaa. Tavalliset ulkoaltaat ja ”hot potit” ovat toki rentouttavia ja erikoisia käyttämiini Suomen uimahalleihin verrattuna, mutta Siniseen Laguuniin ei niitäkään voi verrata. Koimme yhen päivän aikana niin paljon, että siitä riittää muistelemista aina keinutuoliin asti.

Kirjoitti Elina M kello 22:07.