Ultima Thule +354

Ei suuntanumeroita ei

Onneksi Hreinn (’puhdas’) on mukava mies eikä hermostu kun maksan vuokran vasta tänään. Hain nimittäin vasta rahat pankista. Huomasin viime viikolla että paikallisen tilini nostokortissa on kahdenkymmenentuhannen kruunun päivittäinen nostoraja, joten vuokra pitää hakea konttorista. Se on oikeastaan sellaisia asioita joita haluan kannattaa. Internet on kelpo väline, mutta se ei ole kaikkien ulottuvilla, länsimaissakaan. (Tai no ulottuvilla ehkä, länsimaissa.) Pitää asioita voida hoitaa kasvotustenkin.

Sain juuri viestin että pitää lähteä faksaamaan ilmoitusta, joka ei tullutkaan perille. Oih. Kohta menen.

Islanti on sen verran pieni maa, että täällä ei ole suuntanumeroita. Siispä ei ole etunolliakaan. On vain numero. Ja maakoodi +354 laitetaan vain sen eteen. Että osaatte sitten soitella meille kun jos ehkä hankimme sen paikallisen liittymän. Se ei tule kalliiksi meille, enää.

Tarpeeksi kalliiksi tuli kun piti alkusyyskuusta soittaa parituntinen datapuhelu Suomeen, että sain tietokoneelle asennettua Internet Explorer 6:n langattoman verkkokortin asentamiseksi. Raivostuttavaa, että asennusohjelma vaatii uuden web-selaimen (mihin?) ja että pitää olla netissä voidakseen asentaa selaimen. Niin, iskä, mun pitikin sanoa sulle että seuraava puhelinlasku on aika hurja…

Oliko se nyt Tacitus joka antiikin aikana kartoitti Pohjois-Eurooppaa ja nimesi kaikista pohjoisimman paikan Ultima Thuleksi, ’viimeiseksi rajaksi’. Kyseessä tuskin on Islanti – Kilpisjärvikin on pohjoisempana kuin pohjoisrannan Akúreyri, ja Kilpisjärveltä Pohjoisnavalle on aika matka – mutta ajatus siitä, että muusta maailmasta lähimpänä on Grönlanti, on aika huimaava. Pitää ehkä mennä käymään siellä joskus.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 12:32.