Ja minä olen viljaa
Nyt on lokakuu. On ollut jo pari päivää, mutta se on järkkyä.
Lokakuuta juhlitaan myös elimistöissämme – pöpöt juhlivat. Ties mistä saimme jonkun kurkkupöpön, jota olemme nyt kanniskelleet pari päivää. Olin eräänä iltapäivänä huomaavinani itsessäni vähän lämpöäkin, ja jätimme menemättä kuoroharjoituksiin. Luennoilla kyllä jaksaa käydä ja sellaista, mutta kurkkua ei oikein viitsi laulamalla kiusata. Saa nähdä miten käy tämänpäiväisten harjoitusten ja viikonloppuisen kuoroleirin…
No, jos ei lauleta, niin katsotaan elokuvia. Tätä kultivoitumisen ohjesääntöä noudatimme myös tiistaina. Viime torstaina alkaneilla festivaaleilla olemme nyt nähneet keskimäärin 14,5 elokuvaa (minä yhden enemmän) ja vielä pari on edessä vaikka tervehtyisimmekin. Elina sanoi hyvin että kaikki näkemämme ovat olleet varsin kelpoja pätkiä – ei sellaisia joita tulee telkkarista viikonloppuisin – paitsi yksi: Herrasmiesliigan apokalypsi. Brittikomedia on kyllä omaa luokkaansa (ks. edellä), mutta hyvistä sketseistä ei saa hyvää elokuvaa, paitsi jos kyseessä on Monty Python.
Ensimaanantaisesta arkeenpaluusta tullee rankka: miten käyttää vapaa-aika? Television ääressä, toivottavasti… (Kuuluisi sanoa: opiskellessa.)
Ai niin. Jos ilmoitus ehtii ajoissa, olen ehdokkaana Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajavaaleissa. Varokaa vaan, minä palaan äänekkäästi. Jos palaan. Kai sitä täältäkin voi asioita hoidella.
Ostimme päivänä eräänä ruisleipää, joka olikin melkein suklaakakkua ilman suklaata. No, viljaa mitä viljaa. Olen mitä syön.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 10:31. 
Vastineita: 1
Mietittiin Jarmon kanssa, että jos ei ehdi, voitaisiin kysyä pääsihteeriltä käviskö faksattu... ja sit se paperiversio kun se ehtii.
Elämme jännittäviä aikoja. :)
perjantaina, lokakuuta 07, 2005
Kirjoita vastine!