Ultima Thule +354

Suuret on sosiaaliset ympyrät

Olipas bileviikonloppu. Saunailta, kuorobileet; lippujen myyminenkin kuin juhlaa; ravintolalounas, konsertti ja cocktailpartyt; viiniä vuokranantajan kanssa ja lupaus televisiosta ja polkupyöristä.

Töiden (jos sitä nyt siksi voi kutsua, kun ei siinä hirveästi tehtävää ole ja kun ei siitä saa rahaakaan, paitsi sadan euron passin) jälkeen poikkesimme tyylikkäästi illastamassa harvinaisen edullisessa kebab-ravintolassa, emme näet ehtineet käydä kotona syömässä ennen rehtorin tarjoamaa konserttia. Se oli oiva: pianon kanssa kilpaa esiintyivät vuoroin komea ja hauska tenori, viimeisillään (raskaana) oleva sopraano (jonka maha hyppi henkeä vetäissään) ja basisteillekin sorminäppäryydessä pärjäävä viulu. Keväisiä kappaleita, Griegiä, Weberiä ja sellaista. Oikein mukavaa. Elokuvasali oli täynnä vanhoja opettajia, joskin löysimme pari kuorolaistakin joukosta.

Yllätykseksemme oli konsertin jälkeen tarjolla myös vähän aperitiivia. Liityimme rohkeasti joukkoon ja hengasimme täydessä salissa kuten hienoissa ympyröissä on tapana. Tarjoamiset olivat hyvät ja huonot: suolaisia paloja – eri tavoin päällystettyjä leivänpalasia: friteerattuja katkarapuja dipattavaksi Pirkka-hapanimeläkastikkeeseen sekä hunajaliemessä uitettuja lammaspyöryköitä – oli paljon ja riittävästi nautittuna ne kävivät itselleni oikein maukkaasta ja riittoisasta illallisesta, mutta kasvissyöjälle kelpoja tuotteita oli ainoastaan juomapuolella. No, Elina jätti päällysteet pois. (Takinkääntäjä! =) Tapasin geofysiikan opettajani ja sain tietää että kurssi alkaa vasta torstaina. Sen ansiosta tässä kirjoitan enkä juossut toiselle puolen kampusta joutuakseni huomaamaan asian siellä. - Kaiken kaikkiaan pienestä kinastamme ja hienoisesta alipukeutumisestamme huolimatta kokemus oli muistoinen. Kenties joudun tottumaan tällaiseen tulevassa työssäni, onhan se selvästikin yksi syy lisää ryhtyä akateemiselle uralle.

No, sunnuntaina ei ollut ollenkaan niin vaikea herätä kuin kuorojuhlien jälkeen. Kävimme vaihteeksi Tuomiokirkossa jumalanpalveluksessa, sillä Hallgrimskirkjanin viime viikon ohjelmasta huomasimme että tämän viikon messussa toimitsee pastorinna. Johtunee ennemminkin kieleen tottumisesta kuin tuomiokirkon pastorista, että messun kulusta ja saarnasta sai paljon enemmän selvää kuin aiemmin. Mukava ja sydämellinen paimen sielläkin oli, joskin se on sivuseikka. En oikein ymmärrä sellaista puhujien perässä juoksemista ja juoksemattomuutta: Luther ja Paavalikin todistavat vahvasti (siis sekä opettavat että ovat itse esimerkkinä) siitä että pappius on jumalallinen virka, jonka teho ei riipu henkilöstä vaan Jumalan Sanasta. Kuinka muutoin kukaan voisi pitää itseään kelvollisena paimenen (tai mihinkään hengelliseen) tehtävään?

Lepopäivästä huolimatta toteutin omaa taiteellista ja yhteiskuntahyödyllistä tehtävääni istumalla myyntipöydän ääressä iltapäivän ja tutustumalla uuteen matkatoimiston tätiin. En muista hänen nimeään vaikka pyysin sen kirjoitettuna, mutta se merkitsi mustarastasten tappelua. Siinä on vasta hieno nimi! Veera Minima Birdfight ja Aleksis Hara-Khan Taisto Tergujeff.

Palatessani kävin maksamassa vuokran. (Olettekos ennen makselleet seitsemänkymmenen tuhannen laskuja käteisellä?) Tutustuin samalla Hreinnin vaimoon Olgaan ja nelivuotiaaseen Isoldeen ja tuplaikäiseen sisareensa, sekä sisäpihan toisella puolella asuviin naapureihimme, joiden elämää olemme päässeet jo vähän seuraamaan kuin läpi harmaan ikkunan. (Sitä ei ehkä olisi kannattanut sanoa heille. Nyt täytyy ruveta pukeutumaan aamuisin.) Nainen soittaa viulua – melko hyvin – ja mies, Jón (jonka nimi lyhenee täällä Nónniksi, kuten omanikin) katselee paljon televisiota. Ja Elina ihailee heidän sisustustaan. Mutta Hreinn lupasi meille vanhan matkatelevisionsa (ja ne vaatekaapit!) sekä lainaksi pyöränsä, että voimme tutustua vähän pidemmällekin ympäristöömme. En kieltäytynyt.

Hreinnin tarjoama lasi viiniä sai aikaan melko erilaisen raukean kuin cocktail-juhlissa runsaan ruoan kanssa nauttimani kaksi lasillista, mutta en silti mennyt nukkumaan vaan konformoin ja tyylittelin matematiikkadokumenttejani myöhään yöhön. Sellainen rytmi sopii minulle: venyttää nukkumaanmenoa jollakin mukavalla ja rauhallisella puuhalla ja sitten herätä aikaisin virkeänä.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 10:47.