Niin siitä laulamisesta
Niin, jäi tuo kuoroasia loppuun kertomatta. Pyynnöstä siis liityimme estradilla muiden joukkoon laulamaan. Äänenavauksesta huolimatta ensimmäinen laulu sai ajattelemaan, että nämä on aivan liian hyviä meille. Tenooritkin lauloivat niin korkeita ääniä että minä vaivihkaa siirryin bassoksi. Islannin aakkosto oli siinä vaiheessa sen verran tuttu, että osasi suunnilleen ääntää sinnepäin - vaikka tuskin siitä olisi paikallinen selvää saanut. No, ainakin auottiin suuta.
Semiklassiseksi musiikiksi ehkä sitä sanoisin. Sellaista… kuoromusiikkia. Ihania Lauluja! Joukossa on ainakin yksi moderni kansanlaulu.
Harjoituksia on kahdesti viikossa. Liittyminen maksaa hurjasti mutta - it’s worth it. Toukokuun lopussa on Vaasassa kuorofestivaalit, joihin kuoro osallistuu - ja me, jos ei käytännön esteitä esim. paluuaikataulun kanssa tule. Onhan se vähän ironista: mikseivät ne festarit voi olla jossakin Australiassa tai Japanissa, miksi pitää olla Suomessa? Me on nähty Suomi jo! Mutta hienoa siitä tulee.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 11:58. 
Vastineita: 1
Hei!
Mukava oli lukea kuulumisianne sieltä merten takaa. Paljon tekstiä olikin jo parin viikon aikana ehtinyt ilmaantua.
Mukavaa, että löysitte hyvän kotiseurakunnan ja kuoroharrastuksen. Aiotteko jäädä sille tielle? ;) Tai no, ehkä hyvä juustohöylä ja aidot oikeat purkinavaajat vetää teidät kuitenkin kotisuomeen.
Hyvää vointia ja siunausta teille. Päivitelkäähän blogia ahkerasti.
tiistaina, syyskuuta 20, 2005
Kirjoita vastine!