Ultima Thule +354

Moottori – se olet sinä

Juu-u, ei olla paljoa muuta tehty kuin pyöritty kaupungilla, kuten vaimo viisas sanoi. Mutta kyllä näkemistä riittää, varsinkin tuolla ympäristössä. Lauantaina käytiin näköalakeskus Perlanissa katselemassa maisemia, ostoskeskus Kringlanissa ikkunashoppailemassa ja ostamassa hömppä-vaimolle uimajalkineet. Päivän päätteeksi piipahdimme uima-altaalle, jossa katselimme poikain uimahyppyjä ja lojuimme kuumassa altaassa kuunnellen paikallisten nuortenmiesten keskustelua islantilaisista vankiloista amerikkalaisten herrojen kanssa. Kilometrejä tul’ aika monta.

Sunnuntai-iltapäivällä käytiin katsomassa Johnny Deppin tähdittämä Tim Burtonin lasten(?)elokuva Charlie and the Chocolate factory, kun päästiin puoleen hintaan viidellä eurolla. Innostuin syvällisistä lastenelokuvista niin että odotan jo että pääsen oman muksun kanssa katsomaan kaikki sen ajan hittituotteet. Suuresti arvostamani näyttelijä Depp ei suorituksessaan yltänyt ihan parhaimpaansa, kuten ei elokuvan tarinakaan – näyttävyys tosin saa hyvät pisteet – joka tosin oli itse Roald Dahlin käsialaa. Että maailmassa sitten on hienoja ihmisiä.

Pyhäaamuna puolestaan mentiin taas kaupungin korkeimmalla kohdalla kököttävään kirkkoon. Siellä on niin mahtavat pillit että! Liturgia on pieniä paikanmuutoksia vaille identtinen suomalaisen luterilaisen messumme kanssa, mikä on siksi hyvä että suomalaiset tekstit (ehtoollisen asetussanat, prefaatiot tms.) tulee kanttorintouhujen jälkeen jo ulkomuistista. Joka sunnuntaille on oma pieni lappunen missä on mm. päivän tekstit, jotka saarnan aikana (jota Elina kielipäissään kuuntelee oppiakseen) voi lukea omasta kirjasta.

Kirkkokahveillekin uskaltauduimme, ja muutamakymmenpäisen lauman pastorikin tuli tutustumaan. Ihanan lämmin vastaanotto. Kotikirkko siitä tuli jo siitä syystä, että se sijaitsee jopa lähempänä kotia kun entinen työpaikkamme Lutherin kirkko Jyväskylässä, ja nyt siitä tuli kotiseurakunta. Harmi vain kun saarnasta ei ymmärrä (edes Elina niin paljon että sitä hengelliseksi oppimiseksi voisi sanoa). Mutta ehtoollinen toimitetaan (oikein!) joka jumalanpalvelus, ja siinä on kristityn autuus.

Syömispäiväkirjaakin ajattelin aloittaa. Aloitan sen tässä. Perjantaina söin neljä leipää, lautasellisen puuroa, lautasellisen muroja, neljä (ilmaiseksi uusien opiskelijoiden päivänä jaettua) hot dogia ja join kolme tölkkiä (―‖―) Pepsi Maxia sekä lisäksi paljon mehua. Lauantaina söin aamiaista, valkosipulilla höystetyn sandwichin, annoksen kylmää turskarisottoa, kaksi tortillaa ja lisäksi vähän sen täytettä. Sunnuntaina söin puuroa ja leipää, puoli pientä purkkia pop cornia, kaksi lämmintä leipää, kaksi tortillaa ja lisäksi vähän sen täytettä, ja iltayöstä vielä muroja ja toffeenmakuista jugurttia (joka on mielenkiintoista). Näillä luulisi jaksavan.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 10:46.