Ultima Thule +354

Sininen päivä

Tänään on taas sininen päivä. Ja oikeastaan valkoinenkin. Ei harmaa, mutta ei nyt niin värikäskään. Eikä toisaalta mitenkään erityisen sinivalkoinen noin ikäänkuin isäinmaallisessa merkityksessä.

Sininen siksi että olen alusvaatteitani myöten sinisissä. Vielä viime kesänä en osannut kuvitellakaan joskus pukeutuvani tähän väriin, mutta ostettuani elämäni ensimmäiset farkut oli pakko ottaa kaapista vihdoin käyttöön jotain sopivaa. (Oli minulla sitäkin ennen yksi rakas kahdeksannen luokan äidinkielen kirjoituskilpailusta voitettu paita, jonka sain tosin arvalla.) En tiedä johtuuko se vaatteista, mutta kyllä olokin on vähän sininen. Sellainen, että vaateostosten sijasta tekee mieli jäädä kotiin, siivota, laittaa hyvää ruokaa ja katsella yleisurheilun halli-MM:iä Moskovasta. Tai siis televisiosta. Elinakin tuossa on siniharmaissa, joten tuntemus on yhteinen.

Valkoinen siksi että yöllä tuli lunta. Muuten oli eilinen aika musta päivä, paitsi että paidassa oli valkoinen teksti ”Medication keeps me going”. Se oli hyvä keikka-asuste, taidan laittaa sen tänäänkin päälle. Kävellessämme pöbbistä kotiin oli niin kaunista, että ihan harmitti kun koko matkan höpisin jotakin tarkoituksetonta. Enpä malttanut mennä nukkumaankaan muutamaan tuntiin, joskin aikomukseni nauttia yöstä kääntyi lähinnä tietokoneesta nauttimiseksi. Nyt aamulla tosin on jo niin lämmintä että loskautuminen on hyvässä käynnissä.

Elina sanoo, että eilinen oli musta päivä myös siksi, että Lordi voitti Suomen euroviisukarsinnat. Varsinkin ensimmäisen äänestyskierroksen tulos oli aika huimaava. Mutta minä olen eri mieltä siitä väristä. Lordilla on niin persoonallinen ote tähän musiikkibisnekseen että veikkaanpa että itse viisuista tulee hyvin mielenkiintoinen juhla. En oikein tiedä kumpi rokkaa rajummin, Lordi vai Islannin ehdokas Silvía Nótt, josta jo onkin ollut puhetta.

Kun tuota vaimoa tuossa aamiasella katselen, niin päivään pilkahtaa vähän keltaistakin. Kukkatytön ja auringonkukkatyttöystävän väriä. Sinisen paidan teksti ”Yritys hyvä 98” kertoo tismalleen niistä legendaarisista ajoista, jolloin Elina kulki ensiksimainitulla arvonimellä: en ihan saanut saanut häntä omakseni vielä silloin… =). Neitojen kerrotaan olevan parhaimmillaan juuri 17-kesäisinä, mutta tämä on parhaimmillaan vieläkin.

Katolta tippuvan veden ääntä ei voi kuin kuunnella. Valkoinen maa ja sininen taivas.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 11:19.