Sairaalakeikka: hirmuinen juttu (2)
Rintaontelo on pussi, jossa kaikki sisuskalut ovat. Niiden sisällä ovat keuhkot kumpikin omassa keuhkopussissaan, joiden sisäpuolella tulisi kaiken ilman ihmisessä (yms.) olla. Joskus saattaa keuhkopussiin kuitenkin tulla pieni reikä, josta pakenee ilmaa keuhkopussin ulkopuolelle. Viisas keho ompelee pienen reiän heti umpeen, mutta suurta repeämää – esim. teräaseesta syntynyttä – ei niin vain paikatakaan: tällöin keuhko tyhjenee ja rintaonteloon tulee paljon ilmaa. Tämä ilmiö, ilmarinta eli pneumathorax on Teho-osaston E.R.:n (’ensiavun’) katsojille tuttu kriisitila, josta Elinan tapauksessa ei siis kuitenkaan onneksi ollut kyse. Se syntyy ja myös korjautuu itsestään ilman poistuessa rintaontelosta. Otan pian selville, miten tämä tapahtuu ja miksi tätä koko ilmiötä kutsutaan. Se on joka tapauksessa harvinainen ja on ollut keskimäärin yhdellä kolmestakymmenestätuhannesta (kyseisen sairaalan?) ensiapuun tulijasta. Aiemmin mainittu, neljä viisi kymmenvuotias sairaanhoitajatar muisti yhden tapauksen parin vuoden takaa. Useimmiten ilmiötä esiintyy pitkillä ja hoikilla ihmisillä, joten Elina ei ollut poikkeus. – Tämä fysiologian esitys on summittainen ja perustuu vajavaiseen ymmärrykseen. Virheistä toivotaan huomautettavan.
Ymmärsin linjakarttamme olleen viime vuodelta, kun aamukymmenen bussi lähtikin melkein ihan väärään suuntaan. ”No, onneksi otin vaihtolipun. Seikkailen aikani ja tulen kun voin”, tekstasin Elinalle juuri ennen kuin huomasin sittenkin matkaavani kohti sairaalaa. Elina oli saanut nukuttua pari tuntia (aamuherätyksen jälkeen) ja oli juuri lähdössä röntgeniin. Olo oli paljon rauhallisempi nyt, kun taudista ja sen vakavuudesta oli tullut selko, ja kivutkin olivat eilisillasta hieman lievenneet – kenties mainittujen tottumuksien myötä – vaan eivät mitenkään oleellisesti. Vanhempi keuhkolääkäri Oskar oli jo piipahtanut pariinkin otteeseen ja oikein opiskelijoiden kanssa ja halusi nyt uusilla röntgen-kuvilla varmistaa, että ilmaa ei vuoda lisää, mikä osoittautuikin oikeaksi; toisaalta, ilmakupla ei ollut vielä hävinnyt, mikä oli ilmeistä myös edelleen jatkuvista kivuista.
Väsyneitä kun molemmat olimme, eivät mitenkään vilkkaita olleet ne pari tuntia jonka ehdin Elinan luona viettää ennen yhdeltä alkanutta luentoa, jolta olin myöhästyä kun en hoksannut pyytää vaihtolippua jolla olisin päässyt lähemmäs kampusta. Bussimatkustamisen huomasin tuovan aivan uudenlaista näkökulmaa kaupunkiin, eikä yksinomaan uusien maisemien johdosta. Kuten Mosfellbærin-reissulla pohdimmekin, ei kauempana asuminen olisi oikeastaan ollenkaan huono vaihtoehto: vuokran suhteellisella erotuksella maksaisi bussikortin, jolloin tulisi matkusteltuakin enemmän ja eikä tarvitsisi rämpiä kylminä, tuulisina ja sateisina aamuina kuin pysäkille asti. Eräät Elinan kollegat asuvat Reykjavikin ulkopuolella hienossa, parvekkeella ja (pore?)ammeella varustetussa kolmiossa samaan hintaan kuin me. Eipä silti, emme valita.
Poikkesin luennon jälkeen sairaalaan vielä tunniksi juomaan kahvia, muistelemaan kaikkia Elinan allergioita hoitohenkilökunnalle annettavaa listaa varten ja kuulemaan Gunnarilta kotiuttamisen lykkäämisestä aikaisintaan keskiviikkoon. Viimeksimainittu seikka huojensi mieltäni, sillä olin ollut vähän huolissani päivän aikatauluista ja Elinan kotimatkasta – puoli kymmeneltä alkanut keikka opiskelijakellarissa puoli seitsemältä alkaneine soundcheckeineen esti minua pääsemästä matkalle avuksi. Ennen äänenavausta täydensin ruokavarastojamme voileipätarvikkeilla ja Elinan heikolle kurkulle kelpaavilla eineksillä: skýrillä ja jäätelöllä. Kuluneen 24 tunnin ensimmäinen suonenulkoinen ruoka koostui nimittäin mehusta, jugurtista ja lihaliemestä (joka on puolikasvissyöjän suurta herkkua); kiinteää ruokaa kielsi tohtori syömästä, mutta otti pois sängyn päällä heiluneen ”fastandi”-kyltin (’paastoaja’), jonka suunnittelin nyysiä ja kietoa kaulaani laskiaisen jälkeen. Sinne se vielä jäi, se kyltti. Ja vaimo.
Tänään on siis Elinan syntymäpäivä. (Bändin edellinen keikka oli omana synttärinäni, ja nyt eilen. Seuraava on Mummin 83-vuotispäivän aattona.) Muistelimme maanantai-iltana Elinan edellisiä ”sen” virtsanjohdintaudin hoitamiseksi tehtyjä sairaalareissuja (aikaisemmista sairauksista kyselleet hoitajat ja lääkärit tiesivät aina heti ”juu juu, se”) ja minä muistin varmasti kuulleeni jostakin sairaalassa vietetystä syntymäpäivästä, mutta muistin kuulemma väärin. Katsotaan miten ja missä juhlimme. Lähtenen sinne taas aamutunnin jälkeen, joka muuten alkaa kahden tunnin kuluttua.
Niin, rasituksia (jota on laulamisen lisäksi erityisesti kotityöt, vaim. huom. =) tulee ensi viikkojen ajan välttää. Oskar oli maininnut lentokiellostakin, mutta Gunnarin kanssa ounastelimme että maaliskuun loppuun sijoittuvat ristiäiset (joiden lentoja sain varata neljä kertaa, kun ääliöt eivät pitäneet kortistani) ovat varoajan tuolla puolen. Vaikka suurin huoli (ja kaikki hätä, kuten sanottu) on jo ohi, muuttaa tilanne kyllä suunnitelmia aika tavalla, eikä vähiten vieraidemme kanssa käytettävissä olevien resurssien suhteen. (Tiedoksi vain, L. & L. Katsotaan miten kaikki kääntyy.
Näin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti melkein kaikesta kutakuinkin tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen teitä varten, rakkaat ystävät, jotta tietäisitte, kuinka täällä jaksellaan.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 06:08. 
Vastineita: 0
Kirjoita vastine!