Islanti on yksi Vantaa
Tätä kirjoittaessani Suomi–Kanada -matsin kolmas erä on juuri alkanut lukemissa 2–0. Jee.
Ihana viikonloppu. Perjantaina kävin vähän koulussa ja sitten olimme kotona emmekä tehneet mitään. Lauantaina piti lähteä käymään Akranesin pikkukaupungissa kaupunkibussilla tunnin matkan päässä. Puolessavälissä matkaa huomasin ilmeisesti tulkinneeni aikatauluja väärin, sillä vaihtoyhteyttä olisimme saaneet odotella tunnin. Tutustuimme siis Reykjavikin pohjoiskupeessa sijaitsevaan Mosfellsbæriin, parin tuhannen asukkaan pikku lähiöön. Söimme vuorella kotitekoista (omassa uunissa lämmitettyä) pitsaa, kuljeskelimme asuntoalueella ja kävimme koulun uimahallissa uimassa. Se oli hienoa.
Islanti on yksi Vantaa. (Kuvasta ks. vastine) Pikkuinen kylä, johon mahtuu aika pieni määrä julkkiksia; jossa kaikki ovat tuttuja keskenään ja vieraillekin tuttavallisia. Sanon taas mitä olen monesti sanonut: tänne jään.
Mutta ainakin pari kertaa tulen käymään Suomessa. Ristiäisiä juhlitaan maaliskuun kahdennestakymmenennestäneljännestä huhtikuun ensimmäiseen päivään niin Helsingissä kuin Orivedelläkin. Sitä odotellessa pienennän Windowsin ikkunat ja ihastelen krusifiksin muotoista vauvaa työpöydän taustakuvassa. Ihana söpö.
Vaikka kuorofestivaalireissulla meille järjestyikin kaverimajoitus, tulee matkalle hintaa. Ystävälliset tahot voivat osallistua taloudellisiin kustannuksiin ostamalla aitoislantilaista lakritsia kilon ja viidentoista euron pusseissa. Postikulut sisältyvät hintaan, ja tavaraa riittää ainakin tällä erää vain kymmenelle ensimmäisille.
Vielä sananen ensi viikosta. Torstaina alkaa nelipäiväinen Northern Lights kulttuurifestivaali, jonka saattelemana käymme piipahdamme ainakin museokiertueella ja kuuntelemassa urkukonsertteja. Tiistaina on bändin ja lauantaina kuoron keikka, jonka jälkeen läksemme hienosti syömään ja juhlimaan kuoron kevätjuhlaa. (Keskiviikkona on eräät synttärit ja salainen yllätys, Vittulamusiikkia populaarijängältä Pohjola-Nordenin nuorten elokuvaillassa, mutta älkää kertoko Elinalle.)
Suomi voitti.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 21:46. 
Vastineita: 6
Suomen hienon voiton kunniaksi muutamia kuulemiani jääkiekkoselostajan laukauksia, ei kuitenkaan Mertarannan.
Jäljellä muutama ajan ripe.
Siellä on reiän mentävä aukko.
Erä päättyy siihen, että lisää maaleja ei tule.
Kello käy vääjäämättä kohti loppuaan.
sunnuntai, helmikuuta 19, 2006
Anteekis vaan kaikki vantaalaiset, mutta minusta Vantaa on identiteetitön betonierämaa. Siksi tuntuu erikoiselta että sinä Jaakko vertaat Islantia mokomaan Helsingin jättimäiseen nukkumalähiöön. Mutta ehkä sinä ajattelet Vantaasta erilailla (onko erilailla yhteen vai ei?)
maanantaina, helmikuuta 20, 2006
Hip;)
Ihan ekaks pakko sanoo, että Matti K., ehkä Jaakko ajattelee Vantaasta eri tavoin, koska sir Tergujeff senior (mein iskä!) asui Vantaalla kun me oltiin aika pieniä, ja siks mullekin on jäänyt Vantaasta sellainen ihastuttava kuva, siellähän oli vain kaikkea hienoa, ainakin lapsen silmälle, mikä taas jättää muistikuvat, joissa Vantaa on hieno. En sitten tiedä, mitä Jaakko tähän sanoo...?
Mutta, tiedätkös velikulta, mun on sanottava, että kun sä haluut jäädä sinne, niin mä jään sit tänne! Lappi on kaunis. Meillä on ens viikon keskiviikkona viimeinen työpäivä, ja et uskokaan kuinka haikeita lähtöitkuja on jo itkustettu, vaikka on vielä vähän aikaa. Ens syksynä Olostunturin Ruskarock on kova sana. Ja aion olla silloin sitoutumattomana mihinkään, että mahdollisuus olisi vaikka jäädä. Oon aivan haltioissani, enkä uskalla edes kuvitella kuinka ankealta Orivesi näyttää tän jälkeen... Mutta tulevaisuus näyttää, sitä odotellessa: www.olos.fi. Ahhh.
Ellulle SUUREN SUURI halitus! Ja Jaakollekin. Ikävöin teitä. Ikävöin pianoa (!!!) ja ikävöin Lappia, vaikka oonkin täällä vielä.
Nyt pitää mennä, sillä "kello käy vääjäämättä kohti loppuaan" (kts. Tergujeff seniorin kommentti.)
Nyt töihin.
tiistaina, helmikuuta 21, 2006
Ihana ihana sisko. Tietää heti mitä ajattelen.
Ymmärrän syyt Matin näkökulmaan, mutta ajattelin tuossa Vantaata sellaisena välimaana. Se ei ole kehä kolmosen ulkopuolella muttei se ole pääkaupunkiakaan; se ei ole Maakuntaa muttei sitä Suurta Maailmaakaan. Samoin ei Islantikaan ole maantieteellisesti eikä kansallisidentitiltään oikein Eurooppaa eikä Amerikkaakaan. Jotain siltä väliltä mutta ei kumpaakaan.
Sitäpaitsi, kuten (häpeällisesti Microsoft Word 98:n piirto-ominaisuuksilla tuotetusta) kuvasta 1 näkyy, alueiden nimet sitältävät saman määrän viivoja ainakin latinalaisella kirjaimistolla kirjoitettaessa.
Suitsikujan kupeessa kasvanut kallio oli meille urbaaneille muksuille ihan oma maailmansa. Ja leikkikenttä, jonka muksut jäivät muistoissa vieraiksi. Yhdet tytsyt muistan keiden kanssa pelattiin tennistä. Olin ensimmäisillä koululuokilla. Muistatko, R-J?
Jää sinä sinne. Tai tehään niin, että me tullaan kanssa sinne, sitten eletään kimpassa jossakin tokassa ja syödään varpuja ja sun ihanaa erägurmesta ja kasvatetaan porouutetta. Sitten muutetaan tänne ja shoppaillaan kaikki päivät ja tyrskytään merta ja istutaan sateessa ja nauretaan. Tämä on yksi iso lappi, samankokoinenkin. Ja sitten taas sinne. Jooks?
Annan halituksen. Se tarvitsee sitä nyt (kts. tergujeff juniorin jatko aiheesta). Sulle kanssa. Ikävä on.
keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006
Ihania nuo Tergujeffit. Rakastavat toisiaan "Ruotsista Lappiin". Näin suuresta rakkaudesta olen kuullut Pikkusiskon tunnustaneen kauan kauan sitten!
keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006
Pitäähän sitä pitää yhtä, kun sukua on Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan elossa 16 Suomen kansalaista. (Koti-Karjalassa on sitten enemmän, vaan heitä emme tunne. Laskeskelin että itse asiassa olen meikäläisistä kahdestoista, mutta nimimerkki on jo vakiintunut… Huomautettakoon vielä, että sukua on kyllä enemmän, mutta nimeä ei.)
Ruotsista Lappiin. Niin kävi siskon tie, jos se sinne nyt jää.
lauantaina, helmikuuta 25, 2006
Kirjoita vastine!