Kipeen hauskaa
Pyhäaamun rauha! Tai no, maanantai-. Tyttöset lähtivät tänään aamuviideltä, ja täällä on nyt ihmeen hiljaista. Leenan naurunheläysten kaiku on vaiennut ja olohuoneessa on taas tilaa kävellä (kohta, jahka laitan patjat pois).
Kylläpä oli ikimuistoinen loppuviikko-viikonloppu. Palasin länsivuonoilta lauantai-aamupäiväksi kuuntelemaan aamukahdeksalta töistä nukkumaan päässeen Elinan ... nukkumista, ja "siitä se alkoi se häälysti" kuten lapsena laulettiin. Tyttösten perjantaista autoreissua (josta myöhemmin) jatkoimme suuntaamalla nelisin Sinilaguuniin. Siellä vietimme kahta vuorokaudenaikaa (ts. sekä valoista että pimeää) ja nyysimme kotvasen sitä maagista mutaa. Nähtäväksi jää jäävätkö tullissa kiinni.
Paluumatkalla etsimme kaksi tuntia jotakin syötävää ja päädyimme pizzeriaan, jonka ruoista Elina kieltäytyi syötyään juuri kyseisen paikan tuotteita kolmena yönä inventaarioissa. No, ei se se paikka kylläkään ollut. Mutta hyvää oli.
Sunnuntaina kirkossa oli lastenmessu kuin tilauksesta Jyväskylän Luther-kirkon pyhäkoulu- ja varhaisnuorisokerhotäteinä toimineita ystäviämme varten. Ehtoollisen sijasta (no ei nyt varsinaisesti) oli kirkkokahveilla kasoittain pullaa ja konvehteja. Poikkesimme myös tornissa, jonka kellon soidessa olin saada kohtauksen.
Markkinoilla poikkesimme "ja katsoimme merta niin kauan kuin jaksoimme". Kotiin päästyämme Elina läksi luistelemaan Gíslin kanssa ja me valitsimme ruokapaikkaa taas toista tuntia. Kahteen vaihtoehtoon päädyttyämme päädyimme kuitenkin Gíslin ehdottamaan paikkaan. Kirjakaupan kahvioon jatkoille päästessämme olivat tytöt vieraan miehen läsnäolon kanssa sinut ja taas elementissään. Voi sitä elementtiä.
Ensimmäisenä päivänä opettamamme äärimmäisen hyödylliset islanninkieliset ilmaisut kirvoittivat vieraitamme opiskelemaan lisää. "Islannissa haisee turska" (mikä ei ole totta) ja "Rakastan lunneja" varmasti tulevat tulevina aikoina varsin tutuiksi muillekin jyväskyläisille. Ajattelin että voisin palattuani alkaa pitää islannin kielen alkeiskurssia Kielikeskuksessa.
Koko viikon olen ollut niin kipeä että. Viikonlopun on nenä vain vuotanut ja yskä kuivannut kurkkua. Elinakin jäi tänä aamuna nukkumaan luistelunkipeine jalkoineen. Koulutöitäkin olisi niin paljon että en tiedä miten ehdin. Etenkin kun tälläkin viikolla on kahdet kuoroharjoitukset, kaksi konserttia sekä bändireenit ja keikka.
Mutta hauskaa oli. Kipeen hauskaa. Mutta nyt on oudon hiljaista. Olisi pitänyt nauhoittaa niiden höpinää.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 11:33. 
Vastineita: 3
Toisin kuin joillekin saattoi tulla mieleen, ”siitä se alkoi se häälysti” ei tässä yhteydessä viitannut yh…täkkisiin hääyöaikeisiin vaikka vieraat olivatkin kaupungilla vaan kohdaltani ensimmäiseen varsinaiseen yhteiseen puuhaan osallistumista autoilun merkeissä.
keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006
Gott kvölt!
(Liisa vei meidän lautasliina-sanakirjan, joten kirjoitusasusta en mene takuuseen.)
Jyväskylässä jälleen. Kotimatka meni rattoisasti, kipeästi ja hauskasti. Keflavik-Arlanda välin nukuin ja herätessäni luulin meidän laskeutuneen vuoristoon (ainoa mitä parin rivin päässä olevasta ikkunasta näin oli lentokoneen siiven tummahko osa). Ihmettelin, miksei kukaan soita hädissään kotiin, olimmehan keskellä ei mitään. Onneksi nousin oikein katsomaan, että missäs sitä nyt ollaan, ja kappas, pilvessähän me. Siis taivaalla. En siis aiheuttanut tällä kertaa mitään suurempaa kohtausta, niitä taisi matkan aikana olla jo tarpeeksi.
Keflavikin kentällä kulutimme viimeisiä kruunuja (Björkin levy maksoi siellä tosiaan vaan 1090 isk) ja päätin kassajonossa kiekaista opitun turskalauseemme. Aika hyvin se taisi mennä, sillä eräs islantilainen mies katsoi meitä tuimasti ja ehkä lievästi närkästyneenä. Taxfree rahat saatiin ongelmitta, ei tarvinnut vintage-huiveja kaivella repuista, vaan täti pulitti kolikot kiltisti kuittia näyttämällä.
Koneen lähtö viivästyi noin vartilla, joten Arlandassa otettiin juoksuksi, mutta hyvin ehdittiin SiniseenYkköseen. Liisalta tosin vietiin joka välissä kengät jalasta. Mun huulirasvaa kukaan ei halunnut enää kokeilla. Helsinki-Vantaalla meitä kohtasi kylmä ja tuulinen talvi sekä bussilakko. Tilasimme kansainvälisen poliisin hakemaan meidät kun yhteinen taksitilauskaan saksalaispariskunnan kanssa ei onnistunut. Poliisi-tädilleni tunnustin mutanyysintäni ja hyvillä mielin lahjoitin Bonus-leipäpussiin käärityn BlueLagoonMudan (ja kilon kiviä) kotona äipälle ja iskälle. Ei ollut pullahtanut muta pullostaan ja luvattoman mudan hallussapidosta en (ainakaan tällä kertaa) jäänyt tullissa kiinni. Jau!
Vähän haikoisin mielin siis kotiuduttiin, mutta kivaahan täälläkin on. Ah, oma sänky! Tosin nyt vesivahingon sattuessa ei ole enää yhtään niin varmaa, että pelastuu. Ja täällä on niin halpaa! Olin jo unohtanut kuinka ihanaa on kun kymmenellä eurolla saa muutakin kuin pullan. Islantiin on kyllä joskus päästävä vielä uudestaan, jäin koukkuun kieleen, kotialtaaseen ja lunneihin. Joten Islannin kielen alkeiskurssi kuulostaa todella hyvältä!
Koittakaa parantua piakkoin, jotta konsertointi onnistuu. Voin äänittää omituisia juttujani ja muutamaa hyvin käytännöllistä islanninkielistä lausetta, jos haluatte. Ollaan Liisan kanssa kyllä ajateltu joskus tekevämme myös musiikkivideo, jossa antaumuksella soitetaan tamburiinia ja hiekkaputkea. Ehkä nämä kaksi teosta saa kohta dvd-pakettina.
Kiitos vielä mahtavasta viikosta. Toivottavasti ei mennyt hermot. :)
Kato, Ruotsi!
keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006
Goðan daginn!!!
Kiitoksia (Tampereella leimatusta?!?) Helsingin-kortista. Tulemme turistelemaan pääkaupunkia toukokuun lopussa.
Kaikesta huolimatta kaksi huomiota:
Se kirjoitetaan ”já” (ja äännetään ylhäältä alas, siis toisinpäin kuin aksenttimerkki
etkä sinä mitään lunneja ole nähnyt, paitsi korteissa. Livenä kaikki on niin siistiä
(paitsi meillä kotona. Patjalla oli muuten ihan mukavaa).
torstaina, maaliskuuta 09, 2006
Kirjoita vastine!