Áfram Finnland!
Jepajee. Näinhän siinä taas piti käydä. Jääkiekossa nimittäin. Muita olympialajeja seuratessani totesin näkemyksen ”parempi voittakoon” varsin lohdulliseksi: kerta kaikkiaan on nyt niin, että joku muu oli parempi. Mutta tässä suomalaisen nykykansanperinteen ikuisuuskysymyksessä ei tällä kertaa nyt vain käynyt niin. Suomi pelasi täydellisen turnauksen: kahdeksan ottelua, seitsemän voittoa, viisi nollapeliä. Me olisimme ansainneet sen voiton.
Olisi tehnyt mieli kutsua iso joukko kaikenmaalaisia katsomaan matsia, mutta olimme liikkeellä vähän liian myöhään. Ruotsin-ystävämme oli sidottu tyttöystäväänsä ja pari muuta kutsun saada ehtinyttä eivät eilisen jäljiltä jaksaneet. Vietimme laatuaikaa ja huusimme äänemme eilisen jäljiltä vieläkin käheämmiksi.
Kuoron kevätjuhlassa oli hauskaa. Kukonhäntäjuhlista melkein naapurista jatkoimme bussilla parikymmentä kilsaa pohjoiseen, Reykjavikinlahden toiselle puolen pikku kylään (joka liittyi pääkaupunkiin joku vuosi sitten) ns. taloon. Siellä oli hyvä meininki ja hyvä ruoka. Söin aika paljon ja vatsani oli tovin kipeä. Videoin kuorokollegain yhtyeen keikan ja tanssimme itsemme väsyksiin. (Nimi Blásýra, ’sinihappo eli syanidi’, kertoo kaiken.)
Elina oli ostanut hienon mekkosen oikein varta vasten. Saimme kehuja yhtenäisestä pukeutumisesta punaisilla neilikoilla koristeltuun mustaan. On kyllä niin komea nainen minulla! Jos kaikilla maailman miehillä olisi tällainen puoliso, ei sotia olisi ollenkaan.
Kirjoitti Jaakko XIV kello 16:54. 
Vastineita: 1
On kyllä niin komea nainen minulla! Jos kaikilla maailman miehillä olisi tällainen puoliso, ei sotia olisi ollenkaan.
Helmee !!
Tuosta ei voi olla eri mieltä.
sunnuntai, helmikuuta 26, 2006
Kirjoita vastine!