Good mourning
Lähtö Islannista oli vaikea. Keskiviikkoaamuna itkin silmät päästäni Gíslin eteisessä kun oli hyvästien aika. Muistan jokaisen portaan jonka astuin kävellessäni alas hänen asunnostaan, joka on neljännessä kerroksessa. Joka askel teki entistä kipeämpää. Selvisin kuitenkin linja-autolle asti, ja lentokentällä pitikin jo keskittyä uusiin murheisiin (painavatko laukut liikaa).
Kirjoitti Elina M kello 13:03. 
Vastineita: 2
Voi!
Luulin jo, että ette enää kirjoita mitään. Jos kirjoitatte, nin kivaa :)
Vielä kerran tervetuloa Suomeen. Toivottavasti paluu on ikävän arvoinen!
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
Tervetuloa Suomeen minunkin puolestani! :)
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
Kirjoita vastine!