Ultima Thule +354

Ultima Thule +354 vaikenee

Suomeen-paluusta on nyt kulunut muutamaa tuntia reilu kuukausi ja kymmenen päivää, mutta olemme edelleen hengissä ja suht riittävissä hengen, sielun ja ruumin voimissa, tosin yhteispohjoismaisen muuttokirjan häviämisen vuoksi vielä kirjoilla Islannissa. Vaikka edessä on vielä monta paluuta tähän vuoteen ja näihin tunnelmiin – vielä on tapaamatta monia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet meidän poissa olleenkaan –, blogin on aika vaieta.

Paljon jäi sanomatta. Monta hyvää tarinaa olisi voinut ja itseasiassa piti vielä kirjoittaa. Tämä blogi ei kerro kaikkea, eikä sen tarvitsekaan. Se toimii meille nyt mieleenpalauttajana ja lähdekirjallisuutena myöhemmissä muistelmateoksissa – lähinnä varmaan valokuva-albumeissa – ja kenties joillekin muille ensimmäisenä kertomuksena jännittävästä maasta.

Saattaa olla, että Islannin-historiamme on vasta alussa. Ehkäpä matkapäiväkirja silloin jatkuu. Mutta nyt, sentimentaalisena syysillan pimeänä hetkenä kirjoitan viimeiset sanat:

Jää hyvästi, Reykjavík ja Islanti. Rakastin sinua niin kuin en mitään muuta.

Kirjoitti Jaakko XIV kello 03:13.