Ultima Thule +354

tiistaina, lokakuuta 17, 2006

Ultima Thule +354 vaikenee

Suomeen-paluusta on nyt kulunut muutamaa tuntia reilu kuukausi ja kymmenen päivää, mutta olemme edelleen hengissä ja suht riittävissä hengen, sielun ja ruumin voimissa, tosin yhteispohjoismaisen muuttokirjan häviämisen vuoksi vielä kirjoilla Islannissa. Vaikka edessä on vielä monta paluuta tähän vuoteen ja näihin tunnelmiin – vielä on tapaamatta monia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet meidän poissa olleenkaan –, blogin on aika vaieta.

Paljon jäi sanomatta. Monta hyvää tarinaa olisi voinut ja itseasiassa piti vielä kirjoittaa. Tämä blogi ei kerro kaikkea, eikä sen tarvitsekaan. Se toimii meille nyt mieleenpalauttajana ja lähdekirjallisuutena myöhemmissä muistelmateoksissa – lähinnä varmaan valokuva-albumeissa – ja kenties joillekin muille ensimmäisenä kertomuksena jännittävästä maasta.

Saattaa olla, että Islannin-historiamme on vasta alussa. Ehkäpä matkapäiväkirja silloin jatkuu. Mutta nyt, sentimentaalisena syysillan pimeänä hetkenä kirjoitan viimeiset sanat:

Jää hyvästi, Reykjavík ja Islanti. Rakastin sinua niin kuin en mitään muuta.

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Good mourning

Lähtö Islannista oli vaikea. Keskiviikkoaamuna itkin silmät päästäni Gíslin eteisessä kun oli hyvästien aika. Muistan jokaisen portaan jonka astuin kävellessäni alas hänen asunnostaan, joka on neljännessä kerroksessa. Joka askel teki entistä kipeämpää. Selvisin kuitenkin linja-autolle asti, ja lentokentällä pitikin jo keskittyä uusiin murheisiin (painavatko laukut liikaa).

Polvet koukussa Islannin ympäri

Ennen paluutamme Suomeen vuokrasimme auton ja ajoimme Islannin ympäri. Kilometrejä kertyi yhteensä 2 400 ja aikaa kului noin viikko. Vähästä kokemuksesta huolimatta selviydyimme yöt pikkuruisessa teltassa, jonka ostimme säästääksemme majoituskuluissa. Kaikin puoli reissu oli mahtava ja ikimuistoinen, mutta tuntui että jalkojamme emme saaneet kunnolla suoristettua koko reissulla. Autossa siihen ei ollut tilaa eikä myöskään teltassamme, joka oli aavistuksen verran liian lyhyt!

Ajoimme päivät ja pysähdyimme aina kun vastaan tuli nähtävyys tai muu kiintoisa paikka. Etelässä tutustuimme Vatnajökullin alla 1996 tapahtuneeseen tulivuorenpurkaukseen ja sen aiheuttamiin tuhoihin, ja ihailimme jäätikkölaguunissa kelluvia jääkimpaleita matkalla mereen. Itävuonoja kiertäessä ymmärsimme liikkumisen vaikeuden noilla seuduilla ja vierailimme suloisissa kalastajakylissä vuonojen pohjukoissa. Kesällä mediassa paljon puhuttanut Kárahnjúkarin padonrakennustyömaa oli pakko käydä katsastamassa, samoin pohjoisen suurin asutuskeskus Akureyri.

Parhaimman leirintäalueen löysimme Skagaströndistä, joka on Islannin virallinen kantrimusiikkikylä. Viiden sadan asukkaan kylässä oli kantrimusiikkiravintola ja oma radiokanava - kantrimusiikille tietysti. Snæfellsnesissä yövyimme Kristinn -nimisen maatilamatkailuyrittäjän takapihalla ja kokkasimme hänen keittiössään. Illan mittaan hän osoittautui kristityksi mieheksi, kuten hänen nimensäkin vihjaa. Hänen luonaan tapasimme myös saksalaisen Annen, jolle annoimme kyydin takaisin Reykjavikiin, jota ennen kuitenkin lauloimme laululuolissa ja kävimme sisällä todella syvässä ja kapeassa kolussa.

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Edelleen Islannissa

Raskaan uurastuksen ja säryntäyteisten iltojen takia kirjoittelu on jäänyt kesällä hyvin vähälle. Tiskaajan työ ei ollut mitään herkkua, mutta pakko oli jotakin henkensä pitimeksi tehdä. Nyt olemme molemmat mielestäni hyvin ansaitulla kesälomalla, jonka kohokohta (tai oikeastaan koko vuoden kohokohta) on ihan kulman takana. Maanantaina nimittäin starttaamme viikon mittaiselle automatkalle tavoitteenamme kiertää Islanti ympäri. Alustavasti reitin pituus on noin 1 500 km.

Töiden loppumisen jälkeen olemme mm. ottaneet lähituntumaa lahtivalaisiin ja islanninhevosiin. Valassafarilla osuimme lahtivalasparveen, ja näimme myös jonkin hain ja paljon lunneja. Valasretken lisäksi Jaakko yllätti minut hevosvaelluksella kolmantena hääpäivänämme. Se oli kokemisen arvoista, vaikka yllätyksekseni Jaakko piti ratsastamisesta paljon enemmän kuin minä. Hevostilalla minä sain alleni Venus-nimisen hepan, joka ei selvästikään ollut innostunut kuljettamaan minua. "Taas yksi typerä turisti, joka ei osaa ollenkaan ratsastaa", se ajatteli, ja höristeli turpaansa aina kun yritin saada siihen enemmän vauhtia. Sen käynti oli niin hidasta, että kaikki ohittivat minut, mutta aina kun se näki ohjaajan ratsastavan sen suuntaan, se pyrähti niin kovaan raviin etten meinannut kyydissä pysyä. Kukaan ei edes kertonut minulle, että hevoset ravaavat tällaisilla vaelluksella. Odotin rauhallista ja tasaista käyntiä.

Hääpaivänämme kävimme myös intialaisessa ravintolassa päivällisellä ja Morrisseyn konsertissa. Heinäkuussa kävimme myös maailmankuulun islantilaisbändin Sigur Rósin ulkoilmakonsertissa, jonka Reykjavikin kaupunki tarjosi asukkailleen. Lisää islantilaisten rakastamia tapahtumia on vielä tiedossa, kun huomenna lauantaina juostaan Reykjavikin maraton ja juhlitaan kulttuuriyö -tapahtumaa. Ohjelmassa on ainakin ulkoilmaoopperaa ja muuta musiikkia, ohjelmaa museoissa ja katuteatteria.

keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Pankki panostaa asiakastyytyväisyyteen

Islannissa pankit, tai ainakin se jossa me asioimme, panostavat todella asiakastyytyväisyyteen. Palvelumaksuista ei ole tietoakaan, ja konttorissa jonottaessa voi hörppiä vaikkapa kuumaa kaakaota juoma-automaatista. Nettipankin kautta voi mm. ladata lisää rahaa pre paid -puhelinliittymään tai etsiä kanssakansalaisten henkilötietoja.

Pankkimme juhli viime viikonloppuna 120 vuotta kestänyttä taivaltaan tarjoamalla reykjavikilaisille suuret juhlat. Yksi keskuskaduista suljettiin autoliikenteeltä, jotta sillä voitaisiin tarjoilla ihmisille 120 neliömetrin suklaakakkua sekä maitoa ja virvoitusjuomaa. Kadun päässä oli esiintymislava, jolla esiintyi paikallisessa mittakaavassa huomattavia artisteja. Läheisellä aukiolla tarjoiltiin kuumia koiria, ja lapsille oli tarjolla jättijalkapallon pelaamista, pomppulinnoissa hyppimistä ja kiipeilyä paikalle varta vasten tuodulla kiipeilyseinällä.

Eräs islantilainen ystävämme piti tätä hirvittävänä ylilyöntinä. Itse olin vain iloinen ilmaisista herkuista! Suomessakin voisivat ottaa mallia, eikö totta?

maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Itsenäisyyspäivä ja juhannus

Meillä on kotona vähän ongelmia tietokoneen näppäimistön kanssa, ja siksi on tullut kirjoiteltua blogiin niin harvoin. Tänään sain itseni töiden jälkeen yliopiston koneelle hoitamaan asioita, ja päätin samalla kirjoittaa menneistä juhlapäivistä.

Kesäkuun 17. päivänä Islannissa juhlitaan itsenäisyyspäivää. Juhlassa oli karnevaalin tuntua, kun kadut täyttyivät ihmisistä ja musiikista. Esiintymislavoja oli keskustassa useita, ja niillä erilaisia musiikki- ynnä muita esityksiä. Lapsille oli pomppulinnoja ja muuta hauskaa. Kiertelimme muiden mukana ja palelimme islantilaisessa kesässä (vieläkin on päivisin vain +10), mutta juhla oli kokemisen arvoinen.

Juhannusta täällä juhlittiin erilaisten liikuntatapahtumien muodossa. Oli jos jonkinlaista juhannusyön hölkkää. Me osallistuimme juhannusyön messuun läheisellä saarella, jolla oli myös tarjolla liikunta-aktiviteetteja. Me tyydyimme kävelemään omaan tahtiin saarella, jonka maisemat olivat kyllä upeat. Päätimme mennä sinne joku viikonloppu testaamaan uutta telttaamme, jonka ostimme elokuulle suunniteltua saaren ympäriajoa varten.

Juhannuspäivänä yläkerran naapurimme kutsuivat meidät nordjobbareiden juhannusjuhlaan, johon menimmekin. Grillasimme keskustan puistossa lammen rannalla, ja jotkut yrittivät siinä viritellä joitain juhannusleikkejäkin. Juhannussalkoa ei kukaan ollut paikalle raahannut, vaikka suurin osa juhlijoista taisikin olla ruotsalaisia. Suomesta on lähtenyt yllättävän paljon nordjobbareita tänne Islantiin.

Minulla on töissä jokseenkin tylsää, välillä raskastakin. Islantiakaan en ole siellä päässyt paljoa harjoittelemaan, kun suurin osa työkavereista on puolalaisia ja kiinalaisia. Jaakko suunnittelee jo työpaikan vaihtamista, vaikka hän on viihtynyt työssään paremmin kuin minä. Jaakon seuraava komennus olisi nimittäin ostoskeskuksen siivoaminen, ja siinä työssä olisi seitsemän päivää työtä ja seitsemän vapaata. Minulle se kelpaisi mainiosti, mutta Jaakko haluaa paiskia töitä rehdisti joka viikko. Vanhainkodista kyselisivät Jaakkoa täihin, ja siellä olisi kai Jaakolle sopivammat työajat.

Joka tapauksessa arkipäivät muistuttavat toisiaan, mutta viikonloppuina yritämme tehdä jotain hauskaa. Eilen esimerkiksi kävimme retkellä naapurikunnassa Seljarnarnesissa, jossa on kerrassaan mahtava uimala. Aurinkokin paistoi juuri sen ajan kun olimme altailla.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2006

Kuoron Suomen-matka

Isoon kuoroon on kiva liittyä, kun tietää että sen mukana pääsee esiintymismatkoille eksoottisiin paikkoihin – kuten Suomeen. Olimme edustamassa Islannin yliopistokuoroa Vaasan kansainvälisillä kuorofestivaaleilla toukokuun lopussa. Lauloimme ainakin omasta mielestämme hienosti, ja kyllä meistä pidettiinkin. Ohjelmisto koostui pääasiassa islantilaisista kappaleista. Kuvista voitte ihailla, kuinka harjoittelimme Helsingin tuomiokirkon katoksen alla ja esiinnyimme sekä Vaasan kirkossa että kaupungintalon upeassa salissa. Kuvat ovat tosin vain harjoituksista. Ainoa aito tilannekuva on viimeisin, jossa olemme juuri nousemassa lavalle Rewell Center -ostoskeskuksessa. Jännityksen huomaa ilmeistä.

Matkan jälkeen olemme paiskineet töitä ja odottaneet kesän alkamista. Täällä on edelleen vain kymmenen astetta lämmintä, mutta aurinkoisella säällä kelpaa kyllä ulkoillakin.

Erityisiä halauksia Jaakolle ja Lindalle jos luette.