Hyvää yötä ja huomenta
Paria tuntia vaille 110 kokonaista vuorokautta, 66 kirjoitusta (jakaumalla 11:55 = 1:5) eli viidestä päivästä kolmena on jommallakummalla ollut jotakin sanottavaa. Se ei ole huonosti: harvoin sitä on niin paljon kertomista. Mutta miksi jankutan näitä tilastoja? Siksi että: numerot ovat kivoja, olenhan sielultani matemaatikko. Ja noin pyöreiden lukujen saamiseksi on pakko keksiä tikusta asia.
… ehdit myöhemmin nukkua.
Tästäpäs päivästä tuli niin hauska ettei mitään rajaa. Pakkaaminen, siivoaminen, lahjojen valmistelu, tiskaus, eväiden teko ja pakastinlokeron sulatus veivät niin kauan, ettei unelle jäänyt paljon aikaa. Yhden maissa saatiin kaikki tehtyä – käymättä niissä juhlissa – ja Elina läksi nukkumaan. Minä tässä vielä kukun ja odottelen puolentoista tunnin kuluttua alkavaa heräämistä. Ehkäpä vielä kömmin vaimon viereen torkkumaan. Toivottavasti bussimatkan lentoasemalle voi maksaa kortilla, käteistä kun uupuu sellainen kolme euroa. Ei viitsisi lähteä keskustaan hakemaan.
No nyt tuo pakastin alkoi tiputtaa. Kylläpä siinä kesti.
Etelänlomalle läksin pienenä aina repullisen tavaroita kanssa. Nyt on meillä kaksi puolitäyttä matkalaukkua ja käsimatkatavaraa. Pikku lomaa varten, hassua. Lomalta se kyllä tuntuu, vaikka kotipuoleen palataankin. Etelänlomalta.
Vaihtosyksyltä Ruotsista Jyväskylään palaava ystävä joutui tekemään listan palaamista puoltavista ja vastustavista syistä. (Oma suihku muistaakseni voitti kilvan kotiinpäin.) Meidän lista ei ole vielä niin ajankohtainen, koska palattava on tänne, kotiin. Kulttuurishokkia oli joko koko syksy tai sitten se jäi minulta välistä, mutta aika kauan kesti että tajusin että en asu enää Jyväskylässä. Vaikka ylioppilaskunnan edustajistoryhmän sähköpostikeskustelujen seuraaminen ei salli ajatusten päästä liian kauas. Mutta meidän ikävälistan kärkipäässä on – ei, ei salmiakki, sitä meillä on tuliaisina – eikä Sibelius, netistä kun löytää kyllä suomalaisiakin radiokanavia ja tv-uutisetkin (eläköön tii-dii-di-dii) – vaan kyllä, sauna. Täällä kun ei ymmärretä mittään. Vaikka eipä sitä neljässäkymmenessäkolmessa asteessa lilluessaan paljon saunaa tarvitse. Omalla listallani on myös jugurtti, joka on Suomessa parempaa. Sitä on aika hyvin korvannut jäätelö.
Ulkona tuulee paraikaa. Paljon. Viime ajat on myös satanut kovasti – ehkä se talvi tulee tännekin nyt. Ikävälistaa täyttää myös lumi, jota ei ole sen myräkän jälkeen juuri näkynyt paitsi tuossa joku päivä vähäsen. Tarpeettomiksi jääneet talvihanskat ja -housut on jo laukussa.
Kakskytneljä tuntia toivottavat hyvää joulua!
Tähänkään aikaan illasta ei ole kaupunki aivan hiljainen. Siksi täytyy lopettaa siten, että
Lähetys ulkomailta päättyy tähän. Jaakko XIV, Reykjavík.
Viimeinen päivä uunista ulos
Aloitanpa nostalgioimalla. Tarina kertoo äidin kerran heränneen miltä lie päiväuniltaan parivuotiaan pikkusiskon todetessa mahtipontisesti: ”Loppu.” Lähempi tarkastelu osoitti että jauhot ne olivat loppu: tehtävänä ollut jauhopurnukoiden kaataminen keittiön lattialle oli läpeensä suoritettu. On se sellainen se meidän Raisa.
Loppu on myöskin tämä syksy. Parin tunnin päästä on viimeinen tentti (johon pitäisi olla vielä valmistautumassa) jonka jälkeen syödään, siivotaan, pakataan, nukutaan ja lähdetään. Niin ja palautetaan kirjastoon repullinen lauluja yms. ja kannetaan kotiin seitsemän kiloa kahvia. Saimme kutsun myös tämäniltaisiin geofysiikanopiskelijakollegani syntymäpäivä- ja tentinohitusjuhliin, mutta saa nähdä jaksaako sitä lähteä kymmeneltä illalla enää mihinkään. Bussi lentoasemalle lähtee viideltä aamulla.
En tiedä millaisen kuvan blogi on elämästämme ja mielentiloistamme antanut, mutta hyvä syksy tämä on ollut. Erilainen. Muuta en sano, koska se olisi kuitenkin imelää.
Palaamme ruotuun taas tammikuun kahdeksantena. Muutokset loma-aikatauluihimme ovat seuraavat: Poikkeamme Helsinkiin lauantaiksi 17. 12. tai toivottavasti päivää paria aiemminkin. Sieltä mahdollisesti jo sunnuntaina suuntaamme Jyväskylään, josta palaamme keskiviikkona Orivedelle.
Siltä varalta, että tämä jää viimeiseksi viestiksi ennen lähtöä, toivotan hyvää joulua sellaisille lukijoille joita emme kohtaa. Rauhallista, stressitöntä, yhteistä, pyhää, yksinkertaista ja hiljaista joulua. Sellaista, joka saa aikaan jotakin selittämätöntä.
Vaikka joulua ja etenkään uutta vuotta ei täällä juhlita kovinkaan hiljaisesti, —
Reykjavík vaikenee.
Vain opiskelutovereita
Sattuipa hassu tapaus kansallismuseossa. Kierroksen jälkeen ihastelimme krääsää museon lahjatavaramyymälässä, kun puheilleni tuli islannin-ryhmästä tuttu amerikkalainen Eric. Jaakko oli etäällä, kun Eric alkoi kysellä, miltä islannin tentti oli tuntunut jne. Sitten kun Jaakko tuli paikalle, nousi Eric salamannopeasti vierestäni ja alkoi lähes hädissään selitellä Jaakolle, että olemme vain opiskelutovereita ja puhuimme vain koemenestyksestä. Kummallista. Luuli kai Jaakon luulevan jotain muuta hänen aikeistaan. Sitten hän poistui nopeasti (tyttöystävänsä luo).
Museo on todellakin fantastinen. Kaikki kävijäryhmät on huomioitu erinomaisesti (kävimme läpi myös kaikki lasten toimintapisteet). Opin taas paljon tästä kansasta ja sen historiasta.
Islantia, ruotsia ja suomalaisuutta
Tulimme juuri islannin tentistä, joka meni molemmilta hyvin. Koe oli tehtävätyypeiltään ja osin sisällöltäänkin aivan samanlainen kuin harjoituskoe, jonka teimme yhdessä opettajien kanssa viimeisellä luennolla. Olen saanut päätökseen myös muut kurssini, joten nyt saan keskittyä joulun odotukseen täysin rinnoin. Sain arvosanan 9,0 sekä ruotsin nykykirjallisuudesta että Bergman-kurssista. Arvosana-asteikko on täällä nollasta kymmeneen, mutta vasta viitosella pääsee läpi. Oikeastaan asteikko on sama kuin Suomessa nykyään, mutta täällä saa tietää kuinka huono on ollut, jos ei pääse läpi. Nelonen: läheltä liippasi, ykkönen: turha toivo! Yseihini olen oikein tyytyväinen.
Ruotsalaisten kanssa olemme olleet tekemisissä viime aikoina paljon. Kirjallisuuskurssilla keskustelimme paljon Torniojokilaakson problematiikasta, sillä luimme Mikael Niemen romaanin Populaarimusiikkia Vittula-jänkältä. Siitä intoutuneena kutsuin kurssikaverit luoksemme katsomaan elokuvan Näkymätön Elina. Paikalle tulivat ruotsalaiset tulevat kirjastotädit Jenny ja Ingela. Islantilainen Elsa ei päässyt tulemaan Ruotsin-matkan vuoksi ja opettajamme Lars-Göran Pohjolan talon pikkujoulujen takia. Ilta oli kuitenkin mukava, ja elokuva herätti ajatuksia ja keskustelua.
Olimme myös mukana Ruotsi-yhdistyksen jouluaterialla. Siellä herkuttelimme ja rupattelimme mukavassa tunnelmassa. Illan kohokohta oli kuitenkin joululahjojen jako (kaikki olivat tuoneet mukanaan pikku paketin). Istuimme melkein vastakkain Ruotsin tuoreen Islannin-suurlähettilään kanssa, joka alkoi nauraa lähes hysteerisesti, kun näki millaisen paketin minä sain pukin kontista. Se oli hänen tuomansa. Paketin avattuani olin samaa mieltä hänen kanssaan – lahja sopi mainiosti suomalaiselle ruotsin opiskelijalle. Kääröstä paljastui Mikael Niemen Populaarimusiikkia
Vittula-jänkältä.
Itsenäisyyspäivänä juhlimme 88-vuotiasta Suomea suurlähetystön vastaanotolla. Suoraan sanottuna tilaisuus oli suuri pettymys. Joukko ihmisiä seisoi kaksi tuntia huoneessa keskustellen ja juoden viiniä. Mitään ohjelmaa ei ollut, ei edes pienen pientä puhetta. Eniten meitä köyhiä opiskelijoita harmitti tietysti ruuan vähyys. Vain pieniä cocktail-paloja oli tarjolla. No, ehkä valtio on päättänyt laittaa nekin
rahat johonkin hyödylliseen. Jatkoimme juhlaa kahden kesken Café Paris’ssa kaakaokuppien ääressä.
Tänään aiomme käydä tutustumassa toistamiseen kansallismuseoon. Se on niin laaja, ettemme ensimmäisellä käyntikerralla ehtineet ensimmäistä kerrosta pidemmälle.
Sillä näet nimittäin – nimien nimistä
Islantilaisesta sukunimijärjestelmästä muistaakseni jo puhuin, mutta etunimet ovat vielä hauskempia. Monia on jo esitelty mutta parhaimmat ovat kertomatta. Nimien sukupuolet jätän vielä paljastamatta, niitä sopii arvailla.
Tässä yhteydessä täytyy korjata, että mustarastaaksi suomentamani hrafn tarkoittaakin korppia. Niitä on täällä paljon, ja ne ovat isoja.
Lisäksi muistaessani mainitsen, että Suomen Islannin-suurlähettiläs (siihen kuuluu väliviiva! eikö niin) on Kai … jotakin. Enpäs muistanutkaan. Mutta pari vuotta sitten tointa hoiti Timo Koponen, hän jolle mainitsin lähettäneeni selkkarin. Tai sitten se on eri tyyppi, mene tiedä.
Myöskään en ollut koskaan havainnut Jaakamon ja oman nimeni hauskaa samannäköisyyttä. Mutta toisin kuin yleisesti kuvitellaan, Jaakamo on oikein todellinen henkilö, enkä se ole minä. Jaakamo on paras opettaja jonka epäjärjestelmällistyttämättömyyttä olen saanut nauttia, ja jos en mitään muuta häneltä oppinut niin sen että venäjä on maailman kaunein kieli. Ihan totta. Täkäläisten fysiikan kurssieni luennoivat ovat tosin olleet lajissaan parhaita, mutta asteikon toisessa päässä: aivan käsittämättömän epäjärjestelmällistyneitä. (Huomaa, että kappaleen pisimmän sanan sisältämät kaksi kieltoa kumoavat toisensa.)
No niin. Seuraavassa on siis lueteltu tavallisia nimiä joiden vastineita ei löydy muista kielistä. Ainakaan tämännäköisinä. Ainakaan tietääkseni. Nimeä kantavasta tuntemastamme henkilöstä käyttämiämme lisänimiä on annettu suluissa. Jatkan listaa sitä mukaa kun aihetta esiintyy.
- Ásdis
- Birna
- Bjarnheiður
- Gísli (Junior ja Senior)
- Gúdjón
- Gúdmund
- Hafdis
- Hreinn (Reinhold, joka ei tosin ole nimen historiallinen juuri)
- Hörður (Jördis)
- Rún
- Sigurást
- Ýrr
- Þórir
Otsikon vitsahdusta täytyy selittää, vaikka se viekin pohjan koko jutulta. Tai no ei tämä oikeastaan ole selittämistä vaan väärässä järjestyksessä kertomista. Äidinkielen opettaja (sellaiset tiedetään) nähkääs kerran pyysi Pikku-Kallea muodostamaan virkkeen, jossa on kolme partikkelia.
Vasta viime päivinä tajusin, että myös lauseen viimeinen sana voidaan tulkita toisellakin tavalla. Esimerkiksi: ”Klikkaamalla oheisen taulukon Nimi-otsikkoa voit tarkastella rivejä nimen mukaisessa järjestyksessä.”
Tilastoja ja hassu päivä
Joulukuu. Uskomatonta.
Kolme täyttä kalenterikuukautta täällä tulee tänään täyteen tuossa parin tunnin päästä. Pitääkin lueskella noita edellisiä merkintöjä ja tutkistella mielialojen ja elämänsujumisen kehittymistä. Kolme elokuista lähtöhässäkkäkirjoitusta mukaanlukien blogiin oli kuun vaihteeseen mennessä ilmestynyt 60 kirjoitusta ja 108 vastinetta. Kirjoitusten sukupuolijakauma toteutui suhteessa 9:51.
Kerron tämän siksi koska minulla on tylsää. Eilen olin iltakahdeksaan mennessä syönyt neljä palaa leipää – sen jälkeen saimme ihanaa katkarapunuudelia, vaikka minun ei oikeastaan ollut edes nälkä – ja kirjoitin tutkimusraporttia aamuneljään. Nukuin kaksi tuntia ja läksin materiaalifysiikan aamutunnille puku päällä. Luennon tarkoitus oli saada kysellä kurssista ja sellaista, mutta olin opettajan kanssa kaksin. Sain allekirjoituksen kokeensiirtämislomakkeeseen ja juttelimme tovin mukavia. Minun näet tarvitsee ensin paneutua kurssikirjaan ennenkuin osaan mitään kysyä.
Lähetin sitten raportin sähköpostilla ja muokkasin LyX-editorin tuottamaa LaTeX-koodia inhimillisemmän näköiseksi ja lähetin raportin lähdekoodin Koposelle arvioitavaksi keväällä 2004 pidetyn kurssin harjoitustyönä.
Nyt odottelen vielä puoli tuntia että Islannin itsenäisyyspäivän kunniaksi järjestetyn juhlan kuoro-esiintymisemme äänenavaus voi alkaa.
Tänä päivänä perustettiin myös Suomen Kansanvaltainen Tasavalta. Malja sille.
Vastineita: 5
(Kirjoita!)
