Ultima Thule +354: huhtikuuta 2006

lauantaina, huhtikuuta 29, 2006

Kuin Sasha Cohen tosiaan

Sataa. Vettä on tullut koko aamun. Elina lähti tekemään kuoron kanssa televisiomainoksia kerätäkseen rahaa kuoromatkaan, joka kohta onkin jo maksettu. Minä jäin kotiin tekemään ristikoita. Sateen litinä sopii hyvin tunnelmaan. Oikeastaan mikään ei ole niin sentimentaalista kuin sade.

Surffaillessa vastaan tullut luistelma oli jo saada päiväni käyntiin. (Kiitokset linkistä kelle lie Stellolle. Nyt ymmärrän miksi Elina haikailee balettitanssijaksi.) Onneksi sentään normalisoiduin ja päätin kohta lähteä katsomaan telkkaa, josta tullee eduskunnan täysistuntoa.

maanantaina, huhtikuuta 24, 2006

Kummisedälle turpaan

Ristiäisiltana sai pieni pieneen päähänsä muksia kummisedän leukaa tämän sylissä istuessaan. Monta tiukkaa vasenta koukkua sain. Lienevätkö yleisön reaktiot lisää kannustaneet harjoittamaan käsiliikkeitä. En tiedä onko moinen käytös jatkunut poissaollessani.

Viime viikolla sähköpostitse saamamme kuvien joukosta päätyi työpöytämme taustakuvaksi vuorollaan eräs, joka todistaa että pojassa on nyrkkeilijän ainesta. Mitä lie ajatellut kyseisenä hetkenä… Tämä kelpaisi varmaan Seiskan kuvapalstallekin.

Mä reenaan sen RAW:hon. Vai mitä Marianne?

sunnuntai, huhtikuuta 23, 2006

Laavaleipä

Matin äiti (vai oliko se mummu?) ystävällisesti lahjoitti meille juustohöylän ja purkinavaajan viime syksynä, ja siitä kiitoksena otin selville islantilaisen laavaleivän ohjeen. Hän oli kuullut siitä, ja oli ilmeisesti kiinnostunut sen valmistamisesta. Ajattelin jakaa ohjeen teidän kaikkien kanssa, joten kaikki makean leivän ystävät: eikun kokeilemaan!

Islantilainen laavaleipä

2 kuppia vehnäjauhoja
2 kuppia grahamjauhoja
2 kuppia ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 kuppia piimää
500 g siirappia

Sekoita ainekset hyvin. Täytä hyvin pestyt maitotölkit puolilleen taikinalla ja hautaa ne tuliperäiseen maahan kuuman lähteen kupeeseen. Onnistuu myös uunissa, 160 astetta, neljä tuntia.

Merikarhunpoika sairastaa

Kävimme Ainon ja Harrin kanssa myös valassafarilla uhmaamassa myrskyä. Sää oli hurja, mutta siihen asti oli kivaa kun alkoi kaatosade ja Jaakon oksennus. Näimme muutamia valaanpyrstöjä, mutta sen verran kaukaa, että saimme vapaaliput uusintakierrokselle. Aiomme mennä uudestaan paremmalla säällä.

Evät ja pyrstöt, jotka näimme, kuuluivat pyöriäisille ja lahtivalaille. Valokuva lahtivalaasta ei ole meidän ottama, mutta ajattelin liittää sen tähän kuitenkin. Voitte myös ihailla kivoja kuvia ja videoita pyöriäisistä.

keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Pääsiäisen vietosta

Pääsiäisenä saimme viettää aivan mahtavan loman hyvien ystävien seurassa. Aino ja Harri Genevestä olivat täällä meidän seuranamme, mikä tarkoitti tutustumista Islannin luontoon. He kun asuvat lähellä vuoria, niin ovat ihastuneet vaeltamiseen, ja mikäpä sen parempaa ajanvietettä täällä Islannissa. Emme kuitenkaan tehneet mitään pitkiä vaelluksia, paremminkin ajelimme autolla ympäriinsä ja pysähdyimme kiintoisissa kohteista vähän jaloittelemaan, mikä oli ihan hyväkin juttu meidän huonokuntoisempien kannalta. Jäätikköä metsästäessämme pääsimme kuitenkin vähän patikoinnin/kiipeilyn makuun.

Vieraamme vuokrasivat auton kolmeksi päiväksi, joten meillä oli paljon aikaa tutustua muihinkin kuin niihin perinteisiin kohteisiin (Geysir, Gullfossin vesiputous jne.). Pääsimme vihdoin jäätiköllekin! Myrdalsjökullin (Vatnajökulin vieressä) sulamisvesijokisuistosta pääsee autolla ihan lähelle jäätikön reunaa, josta me kiipesimme kohtalaisen jyrkkää rinnettä ylös. Patikoimme ehkä noin pari kilometriä jäätikön reunasta.

Jää oli siinä kohtaa kovin likaista, koska jäämassa tuo mukanaan hiekkaa ja kiviä, kun se ahtautuu vuorien kapeasta välistä. Mitä paksummalle jäälle pääsimme, sitä puhtaampaa jää oli. Paikoittain näimme railoja, joista näki hyvin jään sinisyyden. Pinnalta se näytti ihan lumelta, ja korkeammallahan se onkin lumen peitossa. Vasta siellä jään päällä seisoessa pystyi käsittämään sen, että jäätikkö voi olla jopa kilometrin paksu. Meidän reitillä se ei tietenkään ollut niin paksu, mutta oli jälkojemme alla kymmeniä metrejä jäätä.

Toinen lomamme kohokohta oli kylpeminen luonnon kuumassa lähteessä. Saimme eräältä kuorokaverilta vinkin, ja päätimme viedä vieraamme maistamaan islantilaista eksotiikkaa. Aluksi meillä oli vähän vaikeuksia löytää paikka, mutta pieni etsiminen kannatti. Keskellä heinikkoista mäkistä maisemaa oli pieni kuuma allas, josta vesi virtasi pienen tönön läpi purona alas eteenpäin mäkien välisessä laaksossa. Tuossa turvekattoisessa tönössä vaihdoimme uikkarit päälle, ja nautimme juuri sopivan lämpöisestä kylvystä ja auringonpaisteesta. Ulkona oli noin viisi lämpöastetta. Pukuhuoneena toimivassa tönössä oli mukavan lämmintä, koska kuuma vesi virtasi sen läpi seinän viertä. Siinä oli myös kätevä pestä jalat. Tönö oli toisesta päästä auki, ja siellä oli vielä toinen kuuma allas, johon mahtui vain yksi kerrallaan.

Vierailimme myös paikassa, jossa oli samantapaisia kuumia altaita ja kiehuvia mutakuoppia kuin Geysirillä. Tässä paikassa ne eivät kuitenkaan syösseet vettä kuten geysirit, mutta rikin haju oli geysireitäkin voimakkaampi. Läheisen järven ympäristössä kävelimme jonkin verran, ja ihailimme karun kivierämaan väriloistoa. En yhtään ihmettele, että tänne tulee geologian opiskelijoita ympäri maailmaa, sillä kivilajeja sekä kalliomuodostelmia näki jo sillä yhdellä paikalla lukemattomia. Näin ainakin maallikon näkökulmasta.

Pääsiäisen ja vieraiden kunniaksi kokeilimme islantilaisia herkkuja: lampaanpaistia ja hummeria. Ei siis yhdessä, vaan erikseen. Lammas oli kuulemma erittäin mureaa ja maukasta, kuten olemme kaikkien kuulleet kehuvan. Paisti ei itse asiassa ollut edes kallis. Hummeristä tuli oma suosikkini, mutta niitä ei ole valitettavasti varaa kovin usein syödä.

Hengettömäksikään pääsiäinen ei jäänyt, sillä kiirastorstaina osallistuimme iltamessuun kuoron riveissä. Oli vaikuttavaa, kun messun päätteeksi alttari riisuttiin ja sinne asetettiin makaamaan viisi punaista ruusua. Kaikki valot sammutettiin myös messun lopussa. Pääsiäisaamuna osallistuimme juhlamessuun kello kahdeksalta aamulla. Iloitsimme pääsiäisen sanoman lisäksi kirkon motettikuoron kauniista laulusta.

Kiitos Ainolle ja Harrille mahtavasta yhdessäolosta. Jos muistatte lähettää jokusen kuvan, niin ehkä muutkin saavat ihailla niitä blogin välityksellä. Muistin kortit.

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Parantumaan päin

Suomen reissu kääntyi puolessa välissä jokseenkin epämiellyttäväksi. Jaakon pitkään sairastama yskä siirtyi nimittäin minuun, ja koska olen ilmeisesti se heikompi astia, niin sain kaupan päälle todella kovan kuumeen. Perjantaina olin vielä ihan kuumehouruissa, vaikka lauantaiaamuna piti lentää takaisin Islantiin. Rukouksen ja lääkkeiden voimalla jotenkin siitä selvittiin, vaikka odotusaikamme Tuklholmassa kuluikin penkeillä maatessa.

Harmitti kovasti, etten päässyt kuoromme kevätkonserttiin laulamaan. Muutama luentokin jäi väliin, ja sitten huomasin, että viimeisiä luentojahan tässä jo viedäänkin. Jaakolla on vielä muutama luento jäljellä, mutta minä keskityn tentteihin valmistautumiseen. Tällä hetkellä odotamme kovasti Ainoa ja Harria, jotka tulevat kanssamme viettämään pääsiäistä tänne. Tiedossa on ainakin huimia retkiä Islannin luontoon, ja ehkäpä lähdemme myös valassafarille katselemaan niitä "iloisesti pomppivia valaita", sillä ei niitä täältä rannoilta ole näkynyt matkaoppaista huolimatta.

Alun perin meidän piti lähteä pääsiäisenä länsivuonoille, mutta Jaakon soittokeikka siellä peruuntui yllättäen. Nyyh, olisin kovasti halunnut tutustua paikkaan. Jaakko ehti siellä jo kerran käydä, mutta minun kohdaltani se jää haaveeksi. Viime aikoina minua ovat kiinnostaneet jäätiköt, kun isäni on niistä kovin kiinnostunut. Retket vaan ovat hillittömän kalliita, eikä jäätiköille oikein omin päin voi lähteä seikkailemaan. No, on tässä lähellä yksi pieni jäätikkö, jonka läheisyyteen ainakin suuntaamme nyt pääsiäisenä.

Olen vieläkin vähän käheä yskän jäljiltä, mutta onneksi tänään ei ole kuoroharjoituksia. Paikallisilla iskee näet jo tenttipaniikki päälle, joten harjoituksia on harvennettava. Kohta ovat taas lukusalit ja muut vastaavat tupaten täynnä väkeä lähes vuorokauden ympäri. Sain juuri oman kortin ja PIN-koodin, jolla pääsen sisään yliopistolle myös tavallisten aukioloaikojen ulkopuolella, eli keskiyön ja aamu seitsemän välillä. Tuskinpa siihen on tarvetta; minulle riittävät päivät opiskeluun.

keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006

Veeti Oliver

Tässä todisteita siitä, kuinka veljenpojastani Veeti Oliverista tuli kristitty mies. Oli kerrassaan mahtavaa tutustua Veetiin ja viettää aikaa keväisessä Helsingissä. Loppumatkasta kirjoitamme pian lisää.

Ultima Thule +354