Pikkuinen livenä
Terveisiä Helsingin Malmilta, jonne aavuimme pari tuntia sitten. Pikkuinen on kolme kertaa söötimpi kuin kuvissa, ja parempaa lienee vielä luvassa. Hän tuoksuukin ihan vauvalle.
Huomenna juhlitaan ristiäisiä. Oi sitä juhlaa! Alkuviikosta lähdemme Orivedelle ja torstaina poikkeannemme Jyväskylään. Läksyjä olisi muutamia tehtävänä mutta ainakin täällä ollessa mieluummin tutustuu uuteen sukulaiseen... Nyt juuri se tuijottaa Elinaa ja näyttää miettivän mistä tuo naama on tuttu. Kas, seuraavaksi lähdetään puuhamatolle. Ryömi-myömi.
(Jälkeenkirjoitus. Sanoisinko ennemmin: makaa-mahallasi-ja-heiluta-jalkoja-nenä-matossa. Selällään maaten oli mielekkäämpää katsella ripustettuja rapisevia leluja. Vaan eipä se niska kasva jos ei reenaa.)
Jos ei ole aikaa kirjoittaa ennen paluuta, niin ei ole. Onpahan syy unohtaa koulutehtävät.
Aina väärää tietoa
On tämä vaikea kieli. Viime aikoina minusta on tuntunut, että aina kun
luen jonkun ilmoituksen, käsitän sen aivan väärin. Pari esimerkkiä.
Viime perjantaina tulin kirjastolle opiskelemaan yhdentoista maissa ja
törmäsin ulko-ovella lappuun, jossa ihan selvästi (minusta) kerrottiin
islanniksi, että kirjasto suljetaan sinä päivänä yhdeltä. Sain kuitenkin
työskennellä rauhassa viiteen asti. Jaakko ihmetteli, mistä olin saanut
päähäni aikaisemman sulkemisajan eikä selvästikään uskonut taitoihini
lukea kyseistä ilmoitusta oikein. Poistuessamme kirjastosta tuo lappu oli
tietenkin kadonnut ovesta.
Joko ymmärsin viestin väärin tai näin siitä vain unta, eikä sitä
todellisuudessa koskaan ollutkaan.
Samaisena perjantaina minulle tuli tarve kopioida materiaalia, jota ei saa
viedä ulos kirjastosta. Menin kopiointihuoneeseen selvittämään, miten
kopiointi tapahtuu, ja seinässä oleva lappu kertoi jälleen selvällä
islannin kielellä, että kopiontikortteja voi ostaa yliopiston
päärakennuksen toimistosta. Tänään siellä toimistossa täti sanoi, että
niitä saa kirjastosta!
Hiki ja kuume
Ei kai kaulaliinan jättämisestä kotiin neljäntoista asteen helteillä voi tulla kipeäksi?
Koko viime yön kuivasi kurkkua niin etten saanut nukuttua. Vaikka katsoin iltasaduksi puolitoista tuntia muumeja. Kääntyilin ja vääntyilin ja yritin olla yskimättä että edes joku saisi unta, mutta neljän aikaan vaihdoin olohuoneen puolelle ja hörpin vettä minkä jaksoin. Sittenpä tuli uni pariksi tunniksi ennen aamuherätystä.
Mikseiköhän tämä yskyys nyt ota lähteäkseen? Elinan sairaalareissun jälkeen olin viikon kipeä, sen kerran viikossa.
Tänään kulkimme ostoksilla (neljä plus-astetta, ei kaulaliinaa; olen sitä kyllä ahkerasti käyttänyt pysyäkseni laulukunnossa) ja nyt on taas kuolema liki. No ei kuolema, mutta kipeys. Kuumakin on, mutta se johtunee tummasta vaatetuksesta. Vaikka ei aurinkoa varsinaisesti näykään, pilvi vain. Vettä on tulellut joskus.
Boheemiviikonloppu
Olipas viikonloppu. Perjantai-iltana olisi voinut lähteä kaupunkisuunnistamaan (tai jotain) kuoron kanssa, mutta päätettiin jäädä kotiin. ”Koulujuttuja.” Niin hienoa olla viikonlopunalku kotona vain. Lauantai-illan vietimme ja kahdestaan, Elina muisteli ettei sellaista ole aikoihin tapahtunut. Epäilen.
Elokuvavalikoima oli tosin mielenkiintoinen. Lauantaina lähdimme ex tempore päiväelokuviin. Mielenkiintoisimmaksi valitsemamme Rent-musikaali(n elokuvatisointi) osoittautui intraurbaaniksi boheemielämän ylistykseksi. Sukupuolivähemmistöjäkin edusti puolet päähenkilöstöstä. Hyvää musiikkia: vähän joka laatua. Jätti ainakin miettimistä se katsanto.
Lauantai-illan televisiopätkänä näytettiin tietysti Lainahöyhenissä. Sunnuntaina kävin vieläpä Nes-kirkossa näkemässä Jesus Christ Superstar -musikaalin filmatisaation. Aika 70-lukuisa oli se.
Sinitaustavalkoreunuspunaristilippumme
Kirjastolla oli lippu puolitangossa. Sellainen, jossa on ulkosyrjällä ne hulmukset. Irlannin suojeluspyhimys Pyhä Patrik kuoli päivälleen 2499 vuotta sitten, mutta sitä merkkipäivää yleensä ymmärtääkseni juhlitaan…
Jos ei tahdo muistaa, miten päin Norjan ja Islannin lippujen värit ovat, voi ajatella että Islannissa on enemmän (jäistä) vettä ja siksi enemmän sinistä. Norjassa asuneet viikingit sitä vastoin vuodattivat niin paljon verta, että lipun taustavärikin tahraantui. (Islantiin muutettuaan heistä tuli rauhallista kansaa.) Valkoinen reunus on tietysti molemmilla, muu näyttäisi tyhmältä. Katsokaa vaikka Ahvenanmaan lippua.
Näin männä viikolla elämäni ensimmäistä kertaa norjalaisia livenä. Tai no toista kertaa, viikonlopusta Oslossa kun en muista mitään. (Koska olin Elinaa katsomassa!) Teinikoululaiset lienivät luokkaretkellänsä. Veikeää väkeä.
Taisi olla sama päivä kun oli itseasiassa kirkossa laulamassa fäärsaarelainen nuortenkuoro. Fääri kuulostaa ihan venäjän ja islannin risteymältä. Eilisessä illanvietossa kaverit kertoivat että luettuna se on tismalleen islantia, paitsi että jotkut sanat ovat sellaisia, että ”ei sitä noin islanniksi sanota, mutta tuossahan on itseasiassa järkeä”. Yliopisto esimerkiksi on ”tieteentutkimispaikka”.
Päätin joku aika sitten vakavissani ryhtyä puoltamaan ruotsinkielen erityisaseman lakkauttamista Suomessa. On niitä vähemmistöjä muitakin, jopa tärkeämpiä. Kielenopiskelua kannatan, ja pohjoismaista yhteistyötä jos se on muutakin kun diplomaattisia juhlia. (Elina näki taas Lassen Norjan konsulaatin ikkunassa.)
Haluttua tavaraa
Jæja. Seitsemän vuorokauden kuluttua istumme ja Suomen-koneessa. Oi ihana Veeti, pian näemme livenä. Viidestoista yö on se jonka jälkeen palaamme – konserttiin. !.
Tumi nimittäin kuultuaan ettemme juuri ehdi lennolta laulamaan Fauréa päätti siirtää konserttia tunnin myöhemmäksi. Niin arvokkaita ja tarpeellisia laulajia olemme! Tosi juttu.
Viime yönä näin neljättä kertaa kahden viikon aikana unta viime vieraista. En oikein tiedä oliko se painajaista vai vain sellaista tavallista. Edellisessä seikkailimme autolla jossakin… jossakin… paikassa, joka ei kyllä varsinaisesti ollut Islanti.
Jæja. Nettikoneen vaihtonäppäin toimii taas mystisesti. Olin jo heittää sen roskiin.
Aamunraikas raamin aukas
Islannissa on joitakin mielenkiintoisia tapoja hahmottaa todellisuutta. Esimerkiksi käsitettä ’ovi’ vastaa kaksi sanaa: hurð ’ovi (esineenä)’ ja dýr ’oviaukko’. Jälkimmäinen tarkoittaa myös eläintä ja halpaa, ja sitä käytetään kun puhutaan oven avaamisesta tai sulkemisesta.
Kerron tämän vain selittääkseni aamulla keksimäämme sananlaskua.
Pikkuiset paperikassissa ja predikstolsmysteriet
Meidän kanssa samassa kirkossa käy perhe, johon islantilaisten vanhempien
lisäksi kuuluu tummaihoiset, n. 4-vuotiaat kaksostytöt. Vilkkaat tytöt
erottuvat positiivisella tavalla muusta kirkkokansasta juoksennellessaan
pitkin käytävää vaaleanpunaisissa mekoissaan. Eilen pastorin vaimo Jóhanna
kertoi meille, kuinka nämä vanhemmat olivat löytäneet kaksosvauvat
hylättyinä, siis täältä Islannista! Vauvat oli jätetty ulos
pahvilaatikkoon, voitteko kuvitella?
Tuskin tällaisessa tilanteessa usein sovelletaan "löytäjä saa pitää"
-periaatetta, mutta tässä tapauksessa pariskunta oli halunnut adoptoida
lapset, ja niin oli myös käynyt.
Ruotsinopettajalla oli käynyt kylässä ruotsin kirkossa työskentelevä
pappi, ja hän oli ihmetellyt, miksi täällä kirkoissa saarnastuoli on
seurakunnasta katsoen oikealla puolella. Opettajani siirsi kysymyksen
minulle, ja sainkin siihen vastauksen sunnuntaina. Islannissa
jumalanpalvelukset olivat ennen klo 14 iltapäivällä, mikä tarkoittaa sitä,
että jos saarnastuoli olisi vasemmalla, aurinko paistaisi ikkunasta
suoraan papin silmiin. Siksi useimmissa kirkoissa Islannissa saarnataan
"väärältä" puolelta!
Sininen päivä
Tänään on taas sininen päivä. Ja oikeastaan valkoinenkin. Ei harmaa, mutta ei nyt niin värikäskään. Eikä toisaalta mitenkään erityisen sinivalkoinen noin ikäänkuin isäinmaallisessa merkityksessä.
Sininen siksi että olen alusvaatteitani myöten sinisissä. Vielä viime kesänä en osannut kuvitellakaan joskus pukeutuvani tähän väriin, mutta ostettuani elämäni ensimmäiset farkut oli pakko ottaa kaapista vihdoin käyttöön jotain sopivaa. (Oli minulla sitäkin ennen yksi rakas kahdeksannen luokan äidinkielen kirjoituskilpailusta voitettu paita, jonka sain tosin arvalla.) En tiedä johtuuko se vaatteista, mutta kyllä olokin on vähän sininen. Sellainen, että vaateostosten sijasta tekee mieli jäädä kotiin, siivota, laittaa hyvää ruokaa ja katsella yleisurheilun halli-MM:iä Moskovasta. Tai siis televisiosta. Elinakin tuossa on siniharmaissa, joten tuntemus on yhteinen.
Valkoinen siksi että yöllä tuli lunta. Muuten oli eilinen aika musta päivä, paitsi että paidassa oli valkoinen teksti ”Medication keeps me going”. Se oli hyvä keikka-asuste, taidan laittaa sen tänäänkin päälle. Kävellessämme pöbbistä kotiin oli niin kaunista, että ihan harmitti kun koko matkan höpisin jotakin tarkoituksetonta. Enpä malttanut mennä nukkumaankaan muutamaan tuntiin, joskin aikomukseni nauttia yöstä kääntyi lähinnä tietokoneesta nauttimiseksi. Nyt aamulla tosin on jo niin lämmintä että loskautuminen on hyvässä käynnissä.
Elina sanoo, että eilinen oli musta päivä myös siksi, että Lordi voitti Suomen euroviisukarsinnat. Varsinkin ensimmäisen äänestyskierroksen tulos oli aika huimaava. Mutta minä olen eri mieltä siitä väristä. Lordilla on niin persoonallinen ote tähän musiikkibisnekseen että veikkaanpa että itse viisuista tulee hyvin mielenkiintoinen juhla. En oikein tiedä kumpi rokkaa rajummin, Lordi vai Islannin ehdokas Silvía Nótt, josta jo onkin ollut puhetta.
Kun tuota vaimoa tuossa aamiasella katselen, niin päivään pilkahtaa vähän keltaistakin. Kukkatytön ja auringonkukkatyttöystävän väriä. Sinisen paidan teksti ”Yritys hyvä 98” kertoo tismalleen niistä legendaarisista ajoista, jolloin Elina kulki ensiksimainitulla arvonimellä: en ihan saanut saanut häntä omakseni vielä silloin… =). Neitojen kerrotaan olevan parhaimmillaan juuri 17-kesäisinä, mutta tämä on parhaimmillaan vieläkin.
Katolta tippuvan veden ääntä ei voi kuin kuunnella. Valkoinen maa ja sininen taivas.
Ei laulamasta lakkaa
Huuh. (Miksi aloitan kirjoitukset aina interjektioin?) (Syystä että teknillisen häiriön vuoksi joudun kirjoittamaan kaiken joskus kahteen kertaan, toim. huom.)
Tulimme juuri kuoron konsertista. Hienosti meni, vaikka en osannut Sem dökkur login sanoja laisinkaan ja Elina kuulemma aloitti yhden fraasin iskua liian aikaisin April is my mistress’ facessa. Liekö äänen käheys myös vähän hankaloittanut tarkasti laulamista, en tiedä. Parasta kuitenkin oli että Tumi oli niin hauskalla päällä.
Toissapäivänä saimme kuulla ettemme (me kaksi) pääsekään laulamaan Requiemia. Konsertin ajankohtaa näet siirrettiin juuri sille päivälle kun palaamme ristiäisistä. Kone suutelee maata aprillipäivänä klo 15.30 ja lauantain konsertit pidetään aina juuri neljältä, aina. Harmittaako? Vastahan puoli vuotta sitä harjoittelimme.
Pääsin kuitenkin lehteen. Länsivuonojen pääjulkaisussa Bæjarins bestassa oli pieni juttu, jossa bändimme kerrottiin viime keikan jälkeen kasvaneen ”erittäin lahjakkaalla suomalaisella pianistilla”. Tiedä siitä. (Kuvassa vasemmalta Binni, Skúli ja Hörður; rummuissa Eigi.)
(Kaupunkia ympäröivät 800-metriset vuoret estävät auringon näkymisen talvikuukausina. Kevään ensi säteitä sitten näin kovasti juhlitaan. Ei siellä pimeää nyt ollut, vaikka etelälähiöön ei aurinko vielä edes paistanut.)
Kuin Sasha Cohen
Reykjavikin luisteluhallissa vasta oli mahtavaa. Kävin siellä
sunnuntai-iltana Gíslin kanssa. En ollut luistellut ainakaan vuoteen,
mutta alkukankeudesta päästyäni liikuin jäällä kuin Yhdysvaltain Sasha
Cohen, joka voitti olympiakultaa naisten taitoluistelun lyhytohjelmassa ja
sijoittui toiseksi vapaaohjelmassa! Musiikki tahditti menoani, ja
diskovalot tanssivat jään pinnalla. Sinne täytyy päästä joskus uudelleen.
Mielenkiintoista on muuten se, ettei täällä koululiikunnassa harrasteta
lainkaan luistelua. Olinkin jäällä ainoa, jonka ei tarvinnut koko ajan
keskittyä pystyssä pysymiseen.
Perjantaina tekemäni "kultainen kierros" vieraidemme kanssa oli myös
mahtava. Kansallispuistossa meitä puhutteli tunnistamaton valkoinen lintu,
jonka huomasimme tepastelevan sillä paikalla, jossa Islannista tehtiin
kristitty valtio. Löysimme reissulla myös uusia paikkoja, jotka aiemmilla
vierailuilla olemme tietämättömyydessämme ohittaneet. Ainoa kommellus
sattui Gullfossin vesiputouksella, jossa jäinen polku oli erittäin
vaikeakulkuinen hyvistä vaelluskengistä huolimatta. Kaikki pääsivät
kuitenkin takaisin autolle ja turvallisesti takaisin kaupunkiin.
Kannattiko lähteä kouluun
Hep. Olen terve. Onhan sitä tässä jo viikko sairastettukin. Vielä vähän väsyttää ja yskittää, mutta olenpa tällä viikolla ensi kertaa jo ulkona.
Laitoin oikein puvun päälle (kun muuta ei ollut) ja Ísafjörðuriin jääneen repun sijasta otin salkun. Kuljeksittuani tovin kampuksella professorin näköisenä ja jäätyäni hetkeksi puhelemaan norjalaista mytologiaa huvikseen lukevan Magnuksen kanssa salkun kahva kuitenkin irtosi. Liikaa painolastia (tietokone ja yksi kirja). Nyyh. Tämän sentään itse rakensin puusta seitsemännellä luokalla, kuten kannessa lukee. Pitää ostaa järeämpiä ruuveja.
Lamppukin pitää ostaa, sillä joku valopää poksautti sellaisen keittiöstä rikki. Nyt on makuuhuone pimeänä.
Kipeen hauskaa
Pyhäaamun rauha! Tai no, maanantai-. Tyttöset lähtivät tänään aamuviideltä, ja täällä on nyt ihmeen hiljaista. Leenan naurunheläysten kaiku on vaiennut ja olohuoneessa on taas tilaa kävellä (kohta, jahka laitan patjat pois).
Kylläpä oli ikimuistoinen loppuviikko-viikonloppu. Palasin länsivuonoilta lauantai-aamupäiväksi kuuntelemaan aamukahdeksalta töistä nukkumaan päässeen Elinan ... nukkumista, ja "siitä se alkoi se häälysti" kuten lapsena laulettiin. Tyttösten perjantaista autoreissua (josta myöhemmin) jatkoimme suuntaamalla nelisin Sinilaguuniin. Siellä vietimme kahta vuorokaudenaikaa (ts. sekä valoista että pimeää) ja nyysimme kotvasen sitä maagista mutaa. Nähtäväksi jää jäävätkö tullissa kiinni.
Paluumatkalla etsimme kaksi tuntia jotakin syötävää ja päädyimme pizzeriaan, jonka ruoista Elina kieltäytyi syötyään juuri kyseisen paikan tuotteita kolmena yönä inventaarioissa. No, ei se se paikka kylläkään ollut. Mutta hyvää oli.
Sunnuntaina kirkossa oli lastenmessu kuin tilauksesta Jyväskylän Luther-kirkon pyhäkoulu- ja varhaisnuorisokerhotäteinä toimineita ystäviämme varten. Ehtoollisen sijasta (no ei nyt varsinaisesti) oli kirkkokahveilla kasoittain pullaa ja konvehteja. Poikkesimme myös tornissa, jonka kellon soidessa olin saada kohtauksen.
Markkinoilla poikkesimme "ja katsoimme merta niin kauan kuin jaksoimme". Kotiin päästyämme Elina läksi luistelemaan Gíslin kanssa ja me valitsimme ruokapaikkaa taas toista tuntia. Kahteen vaihtoehtoon päädyttyämme päädyimme kuitenkin Gíslin ehdottamaan paikkaan. Kirjakaupan kahvioon jatkoille päästessämme olivat tytöt vieraan miehen läsnäolon kanssa sinut ja taas elementissään. Voi sitä elementtiä.
Ensimmäisenä päivänä opettamamme äärimmäisen hyödylliset islanninkieliset ilmaisut kirvoittivat vieraitamme opiskelemaan lisää. "Islannissa haisee turska" (mikä ei ole totta) ja "Rakastan lunneja" varmasti tulevat tulevina aikoina varsin tutuiksi muillekin jyväskyläisille. Ajattelin että voisin palattuani alkaa pitää islannin kielen alkeiskurssia Kielikeskuksessa.
Koko viikon olen ollut niin kipeä että. Viikonlopun on nenä vain vuotanut ja yskä kuivannut kurkkua. Elinakin jäi tänä aamuna nukkumaan luistelunkipeine jalkoineen. Koulutöitäkin olisi niin paljon että en tiedä miten ehdin. Etenkin kun tälläkin viikolla on kahdet kuoroharjoitukset, kaksi konserttia sekä bändireenit ja keikka.
Mutta hauskaa oli. Kipeen hauskaa. Mutta nyt on oudon hiljaista. Olisi pitänyt nauhoittaa niiden höpinää.
Terveisiä Ísafjörðurista
Jæja. Terveisiä Ísafjörðurista. Keikka meni hyvin. Flyygeli soi soundcheckissä tosi hienosti, mutta ennen keikkaa unohdimme virittää ja ilmeisesti olimme aika huonossa vireessä. Myös tunnelman kannalta: auringon saapumista kapakkatyyppiseen tilaan juhlimaan tullut yleisö oli aika flegmaattinen. Jätimme enkoret pois.
Tämän viikon meillä on siis ollut vahvistusta Jyväskylästä. Liisaa ja Leenaa olemme pääosin ehtineet nähdä nukkumaanmenon yhteydessä, niin tiivisti he ovat olleet kiertämässä kaupunkia ja seutua. Tulopäivänä poikkesimme kaupunkikierroksella ja uimassa. Heiturpotturissa alkoi kova huuto, kun paikallinen uimakulttuuri tuntui yhtäkkiä kovin oudolta. Näin ainakin ymmärsin, mutta heistä ei aina tiedä.
Tiistai-illan (tai, no yön) teimme inventaarioita 10-11:ssa kuoroporukan kanssa, samaten keskiviikkona. Siinä kerättiin 20% matkarahoista. Hienoa raataa kuumeessa.
Niin, olen ollut vähän kipeä. Kuumetta ja kurkun turvotusta. "Medication keeps me going."
Nyt istun länsivuonolaisen runoilijan olohuoneessa ja haen kohta ruokaa jos sitä on jäljellä. Kaupunki on kaunis ja totisesti maineensa arvoinen. Pikkuinen kylä, paljon pienempi ja viehättävämpi kuin Reykjavík. Tänne voisin jäädä asumaan.
Ihmiset ovat kivoja. Bändikaverit tässä ja tutut nukkumassa kotona. Vaikka eivät ostaneetkaan lakritsia. Tilauksia otetaan edelleen vastaan.
Vastineita: 0
(Kirjoita!)
